Idea syntymässä.

H: Provinssi! Profissi! Prinssi! Kuinka sydän tänne Pohjanmaalle kaipasikaan! Saavuimme Stam1nan kanssa lentokoneella Suomeen Tsekkien maasta, jonka jälkimaku oli olueinen. Vai kenties sittenkin shampanjamainen? Muutama kelpo pullukka olutta Helsinki-Vantaan Alepasta ja kosto oli suloinen!

P: Finskin koneesta Luziferiin mars, elimme unelmaa!

kp: Kävin ohjaamaan Vauvaa tuhon tielle heti bussiin päästyämme. Vauvalla ei ollut vaihtoehtoja, kun asetin lonkerokorin sohvalle meidän väliin. Ainoa ulospääsy olisi sopeutuminen ja mukautuminen, mutta ulospääsy ei ole helppo. Niin monet ovat siellä kyntäneet, monet suotta kaatuneet. Suotta, eli ilman suota. Suo, Kaikka ja Hanski. Seinäjoki kutsui…

Otsan korkeus on merkki älykkyydestä.

kp: Ehdimme juuri sopivasti paikan päälle ennen mainion Dropkick Murphy’s -ryhmän aloittamista. Muutamat biisit lavan sivusta, toiset yleisöstä ja sitten lähdin näyttämään Vauvalle mikä tämä rockfestari oikein on. Sitähän ei tarvitse tässä kertoa, että sama Vauva talutti miuta pitkin poikin kaksi vuotta sitten samalla alueella… Noh, eipä siellä ollut mitään kiinnostavaa, joten palasin takaisin katsomaan Brooklynin ukkojen toimitusta. Ihan vitin hyvä!

P: Kävin issekin pyörähtämässä ihmettelemässä festeritunnelmaa. Ei ole kyllä Provinssi entisensä. Ei ainakaan samana viikonloppuna.

Baby in a group.

kp: Ennen keikkaa pidimme melkein ihan oikean bändipalaverin keskustellessamme siitä, että pitäisi vissiin käydä vähän treenikämpällä. Yritimme kelailla aikatauluja ja miettiä samalla mitä unohdettuja herkkupaloja voisimme nostaa pitkästä aikaa settiimme. Tulimme jonkinlaiseen kompromissiin, ja toivoimme parasta aikataulujen suhteen samalla kun Jyri vaihtoi Vauvalle keikkavaipat. Mie vaihdoin Emilin vaipat.

P: Olipa mukavaa, kun oli pitkästä aikaa kunnon bäkkäri missä sai rauhassa soittaa tilulilulii.

H: Sama bäkkäri, jolla Strapping Yound Lad vietti viimeisiä hetkiään kasassa… Yhyy!

kp: Keikka starttasi hillittömällä mosh pitillä ja wall of deathilla, eli ilmeisesti Provinssissa 30 tuntia jo bailannut festarikansa ei ollut saanut vielä viikonlopun metalliannosta. Mikäpäs siinä, koska aivan mieluusti toimitimme heille sellaisen. Yleisöä oli ihan perkeleesti ja lavalla oli erittäin kivaa! Tässä oli myös eilisen hieman heikohkon ja epäonnisen suorituksen jälkeen sellainen kiva olla kotona -fiilis.

P: Ilmassa oli revanssin makua edellisen vaikean keikin jälkeen. Kaikki toimi ja fiilis lavalla ja yleisössä oli parasta A-luokkaa. Väittäisin, että tämä oli paras koskaan Provinssissa soittamamme keikki, kiitos yleisölle! Ja muutamat pikkuhousutkin lavalle lensivät, pääasiassa miesten mallia.

Tuomas Petsalo.

H: Hissukseen hämärtyvässä yössä oli magiaa, jota ei rahalla saa. Tai, no, saa, mutta vain isolla!

kp: Keikan jälkeen jutustelimme jonkun meidän keikkaa seuranneen ja kovasti siitä diggailleen Dropkick-miehen kanssa. Ukko lahjoitti meille kaljakorin ja jutusteli säästä. Mutta ei totuttuun suomalaiseen ”kun ei mistään muusta voi enää puhua” -tapaan, vaan jollain tavalla luontevammin. Heipat heittäessä hän ehdotteli vielä joskus yhteiskiertuetta. En tiedä sanooko hän tollaista monillekin, mutta mikä ettei! Mars bussiin, Rockyn tunnarit soimaan ja kohti keskustaa.

P: Keikin jälkeen pistäydyin tsekkaamassa Knife Partyn keikkiä ja valoshow’sta huolimatta aika kylmäksi se jätti enkä tuhlannut enempää aikaa moiseen. Kaverit ja kylmä olut odottivat. Baby, carry me home!

H: Jonkinlainen muistikuva on karaokesta. Voi kylläkin olla, että lauloin itsekseni vessassa – yksi ja sama asia.

Baby is getting stronger.