Kähinää krouvis... ei, vaan Nosturin takahuoneessa.
H: Ja viimeistä vietiin! Edellisenä päivänä tuli keikkamyyjä Raaka-Arskalta viestiä, että Nosturiin olisi enää kahdeksan tikettiä jäljellä. A’vot! Sehän tarkoittaisi koko salin koko perheen koko illan koko paskaa show’ta. Ja pian olikin Nosturin sisäänkäynnin yläpuolisella parvella lillit ja maisemat varsin nautinnollisia.
E: Alkoi kyllä jännittää aivan poikkeuksellisella tavalla, kun näki Kuisman salakuvaaman videon pääovien ulkopuolelta.
H: Vierailijaa oli varailtu mestoille jokaiselle jotakin. Oli niin äidille kuin tyttärellekin. Isoa viulua, saksofonia, murkulahuutajaa kuin yleislääkäriäkin. Olimmeko viihteen ytimessä?
P: Kyllä olimme. Harvemmin ihminen pääsee todistamaan moista joukkohurmosta kuin Nosturissa tuona kyseisenä iltana. Leivoimme kakkua ja yleisö söi kädestä. Eräs hienoimpia kiertueitamme sai arvoisensa loppuhuipentuman. Nuorissa ON tulevaisuus.
E: Miellyttävä lähteä kohti kesää, kun tuntuu, että edellinen keikka saattoi olla kaikkien aikojen paras ja hauskin. Ja tiimi (tekniikka, ohjelmatoimisto, levy-yhtiö) sen takana. Varsin kuvaava on rundituottajamme Heikin seuraavana päivänä lähettämä videosummaus keikkafiiliksistä.
H: Kuuteen aamulla jaksoin saunakaljojen kanssa. Keväinen auringonnousu, usvainen maisema ja lettu kolminkertainen. Huh. Homma jäi mukavaan statukseen, kesään oli matkaa vain loikka ja tästä hetkestä sai luvan kanssa lähteä about kuukaudeksi lomille. Kai-Pekalla oli ulkomaanrundausta tiedossa. Olin kateellinen. Viestitin Jukka Holmstedtille, että lähtisimme pelkällä menolipulla Istanbuliin, sieltä jonnekin. Nosturia seuraavana päivänä näin tehtiinkin… ja lopputarina oli jälleen yhtä helvetin toipumisprosessia. Mutta tästä seikkailusta lisää toisaalla!
Mitä helvettiä tapahtuu Helsingissä?!
