H: Imatra-laulu (lauletaan Bielefeld-laulun tapaan. Säv. san. sov. Stam1na): Imatra, Imatra / teis’ on voimaa / et oo Loimaa / teil on autoo, teil on koski / vaik venäläinen senkin osti.

K: Oltiin kolmelta Imatralla. Keikka oli vasta klo 24. Tekemistä piti keksiä, luulimme näin, mutta toisin kävi: festivaalin järjestysporras oli hoitanut meille soundcheckin jälkeen vaijeriajelun Imatran kosken yli ja tämän jälkeen saunan Valtionhotellissa. Silti saunan jälkeen oli aikaa tapettavana vielä useita tunteja. Viinahammasta kolotti niin vitusti.

H: Muistan lopun ikäni Kai-Pekan paljaan perseen ylösalaisin Imatran kosken yläpuolella.

K: Harmi etten itse sitä nähnyt.

H: Täytyy vielä lisätä, että Anna Abreu, aiemmin päivällä esiintynyt heavy rock -artisti, on todella lyhyt mutta ytimekäs. Neiti Abreu laski vaijerilla ennen yhtyettämme, mutta Emil ja Kai-Pekka pistivät paremmiksi: pelkät bokserit jaloissa, sateessa, nousuhumalassa. Varo, neiti Abreu!

K: Keikka oli hirmu hyvä, mitä nyt alussa Hyrdellä oli jotain teknisiä ongelmia. Yleisöä oli mukavasti, meininki oli katossa ja homma toimi. Kiva oli vejellä Big Bandeilla!

H: Soitin ensimmäisen biisin kokonaan kuulematta omasta kitarastani pihaustakaan. Pidin suoritusta arvossa, ymmärsin miltä kuuroista tuntuu heavy rock -keikoilla tai sängyssä: vain sormituntumalla on toimitettava! Olihan siinä vähän muutakin pientä säätämistä, mikä kuitenkin kaikki johti vain kahta raivokkaampaan pelleilyyn. Vittuun ongelmat, täältä pesee jee jee jee. Punaisessa ämpärissä oli karpalolonkeroa ja Jameson teki jälleen tehtäviään. Puli puli, kili kili. Keikan jälkeen oli siirryttävä äärimmäisiin turvatoimiin lauluäänen pelastamiseksi. Kuivaa vaatetta, ei vääriä nesteitä, ei valvomista tai mitään tarpeetonta ääntelehtimistä.

K: Kaunis ajatus oli olla lauantai selvinpäin jo senkin takia, että sunnuntaina oli aikainen lähtö. Vituiks meni, koska kupla kiipesi jo keikalla kypärään ja pakko oli maistaa kaikkea muutakin keikan jälkeen… Pro!