Keväinen ajelu Kokkolaan!

H: Keskiviikko kääntyi torstaiksi karaoken tahdissa. Tötterö täynnä ja pönttö pöhönä, in deed! Vaikka yhtäkään laulua muistini mukaan en ennättänyt suorittaa, ennen henkilökohtaista Joka ilta kun muusikko sammuu -ikivihreän käynnistymistä, oli tunnelma silti trendikkäästi downsiftaavan cool. Ja pian olikin Kärppien pesässä aamunkoi! Vaan mitä tapahtuikaan seuraavaksi…?

kp: Tapahtui aamusauna, tapahtui pullon korkin narahdus, toinen ja kolmas! Hyppäsimme Antin kanssa keikkabussiin, katsoimme toisiamme syvälle silmiin, aloimme riisua vaatteita ja keskityimme olennaiseen. Nyt, tarkoitan NYT, jos koskaan on aika bailaamisen. En ole varma tapahtuiko ratkaiseva virhe jo aamulla vai katkaisiko muusikon selän lopullisesti huoltoasemalta löytynyt Alko ja Alkosta löytynyt Makkis (on muuten hinta noussut, perkele!). Toisaalta, ei tässä tapahtunut edes mitään virhettä!

H: Kaiken voi kääntää positiiviseksi – matka Kokkolaan jäi varmaankin tämän kevään iloluontoisimmaksi päiväsiirtymäksi. En saanut yhtään uutta ystävää, toivottavasti en vihamiestäkään, mutta eritoten lujitin suhdettani kahteen kruunupäähän: Kuningas Alkoholiin ja Luziferiin, Helvetin ylipappiin.

kp: Kevään paras päivä so far.

P: Pojat olivat tälläkin matkalla poikia. Isse taisin tehdä jotain Psykokitara-hommia läppärilläni. Meni se matka niinkin. Tsekkikin sujui ilman hulivili-poikia ja valmistautuminen illan keikkiin saattoi alkaa.

Hellyttävää hellittelyä!

kp: Se päivä meni sitten siinä. Heräsimme Antin kanssa hotellihuoneesta pari tuntia ennen keikkaa. Vaistot ohjasivat meidät syömään ja keräämään keikkakamoja hotellihuoneesta. Olo oli vähintään aivan helvetin mielenkiintoinen.

H: Kaikki, mitä keikalla tapahtui, oli sekavaa ja omituista.

E: Pienen lavan vuoksi Teemun kanssa oli helppo kommunikoida. Päivittelinkin jossain vaiheessa keikkaa, että on todella haastavaa enää keskittyä soittoon kaikkien keskeytysten jälkeen. Kummallisin keikka aikoihin.

Tolutontut helvetistä.

H: Yhtyeen ja yleisön välissä roikkui löysän horisontaalin hirttoköyden näköinen aitaviritelmä. Massa velloi ees taas. Mikrofoniständi heilahteli kuin laihan norsun kärsä. Muutama biisi ehti kulua ihmetellessä tötterön täyteisyyttä ja pöntön pöhöttymistä, kunnes Masiinan soidessa alkoi todella tapahtua: Olkkosen suunnalla sivusilmäistynä vilahti jokin tunnistamaton lentävä esine… Pelimannitoiminta loppui kuin suomalaisten lapsilisät.

P: Kyllä, keikki alkoi Rautasorkalla ja tupa oli täynnä. K3S taisi seurata. Kolmannen biisin, Masiinan, aikana joku yleisön edustaja katsoi hyväksi ratkaisuksi heittää lavalle tyhjän lasituopin, joka hajosi oikeaan rystyseeni ja rikkoutui lavalle. Tapauksen motiiveja ei voi kuin arvailla, mutta keikki oli vähällä loppua siihen. Niin tällaisessa tilanteessa yleensä toimitaan.  Pullojen tai tuoppien tai muun kovan esineen lavalle heittäminen on täysin tuomittavaa ja todella typerää toimintaa. Tällä kertaa osui rystyseen, mutta oli voinut osua päähänkin. Lava saatiin kuitenkin siivottua lasista ja rystynen ei auennut, joten päätimme pienen kiroilun jälkeen jatkaa keikki loppuun.

kp: Jep. Oli suhteellinen haastavaa saada hyvä fiilis päälle tällaisen jälkeen. Jostain sen kuitenkin sai takaisin, mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun kitarateknikkomme Jyrin pitää tulla lavalle huutamaan mikkiin, että täällä ei saa kuristaa eikä lyödä naisia tai ketään muutakaan fiilis tippui lopullisesti. Ei tämä Kokkolan vika ole, koska kyllä keikalle kuin keikalle saattaa aina eksyä tällaisia kusipäitä, joiden älykkyysosamäärä on kengännumeroansa pienempi, mutta loppukeikka oli vaikea.

P: Kyllä. Satuin näkemään myös tämän tapauksen: nuorta naista kuristettiin eturivissä. Onneksi Jyri meni väliin. Muutama biisi näiden episodien jälkeen meni tarkkaillessa, että mitä ihmettä tapahtuu seuraavaksi, mutta sitten päätin, etten pelkää tuollaisia urpoja ja vedin loppukeikin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Huonot muistot ja jomottava rystynen jäi tästä keikistä, mutta lupaamme tulla Kokkolaan uudestaankin.

E: Porukkaa moikkaamaan. Ihan mukavia paikallisia tuli tavattua, moni pahoitteli tuopinheittäjän puolesta Kokkolaa. Eihän se nyt Kokkolan ja baarin vika ole, jos pari urpoa sekoilee. Tosin ilmeisesti vielä ravintolan ulkopuolellakin eräs nainen kenkäisi rottwallilla istuvaa miestä naamaan. Ei hyviä juttuja tälläiset.

H: Kokkolan uni tuli kysymättä. Pari bisukkaa ja läppärin kanssa tuutilullaa. Kokkola, Kokkelsby, kassellaas syssymmällä.