Emma Gaala, pöytä 13. Vasemmalla Sonyn Katja ja oikealla Master Saikkonen.

H: Useita kuukausia sitten tekstiviestit lensivät tavallista äkäisemmin yhtyeläisten kesken: kuka olisi valmis helmikuussa 2015 suoraan Mtv3-primetime-lähetykseen. Joku mainitsi jopa featuroijan liittämistä esitykseen. Että Stam1na vetäisi oman biisinsä jonkun bonuslaulajan kanssa. Kenties räppärin? Hyvin vahvoja kahden kirjaimen tekstiviestejä ilmaantui näytölle: ”Ei.”.

P: No niinhän siinä nyt kävi, että muutaman kieltävän vastauksen jälkeen bändi kuitenkin lupautui soittamaan gaalassa. Taikasana oli livenä soittaminen. Ymmärrettävistä syistä tv-tuotanto ja monet artistitkin valitsevat mielummin play back tai sing back -vaihtoehton, onhan se riskittömämpää. Täällä sitä taas oltiin juhlapöydässä pyhävaatteissa. Onneksi seura oli ensiluokkaista.

H: Edellinen gaalailtamme oli lyhyesti sanottuna ”suttuinen”. Niin muistikuvilta, käytöstavoiltamme, kuin vaateparsiltamme. Tällä kertaa otimme lähtökohdaksi toisen reunan lähestymissuunnan. Juhlapöytäämme istahtikin lopulta ryhdikkäästi puvustettu bändi, levy-yhtiön esiliinat Saikkonen & Aalto, sekä tiedotuspuolen Katja. Mutta tätä kaikkea edelsi vielä näin jälkikäteen mietittynä elintärkeä soundcheck ja kameratreeni, jonka johdosta koko Stam1na Road Crew pälähti Espoon Areenalle aikaisin perjantain aamupäivään. Päivän ensimmäisen soundcheck-vuoron haltioina saimme treenata illan livenumeroa kaikkinensa sen seitsemisen kertaa. Se riitti luomaan vahvemman tunteen homman onnistumisesta.

E: Olimme etukäteen käyneet Saikkosen kanssa tuotantoyhtiö Fremantlella palaveeraamasta tv-esiintymisestä. Tuotantohenkilökunnan johtoporras otti esiintymistä koskevan ohjeistuksemme ammattimaisen vakavasti ja soundcheckissä olin positiivisesti yllättynyt siitä kuinka hienosti tuotanto oli saatu integroitua SLK-maailmaan. Kiitos Fremantlelle orkesterin puolesta!

Mikäs mällikkä se siinä möllöttää.

E: Ihan vähän pyysin pakkelia feissiin, kun tuntui siltä, että muuten miehetkin saivat istua maskeeraajan penkillä kyllästymiseen asti. Ettei vaan valu silmiin esityksen aikana. Eikä hiuslakkaa, siitä vasta silmämuna tykkäisi. Ja soitto. Molempia tuli ns. täydeltä laidalta. gTien Jenni kiikutti meille hieman asustus accessoriesiä ja voin rehellisesti sanoa, että tilanteen epämukavuus oli maksimaalista luokkaa. Tuntui kummalliselta ajatella, että ihmiset hinkuvat tämän kaltaisiin tilaisuuksiin ihan varta vasten.

H: Second that, innokkuus tunkea vapaaehtoisesti, myyntimielellä, tällaisiin tilaisuuksiin tuntuu niin kovin omituiselta. Tai että ostaisi liput mennäkseen katsomaan yleisöön tätä kaikkea poseeraamista… Ihminen on omituinen.

P: Iltahan oli ihan mukava ja tuttua naamaa riitti. Ruokaakin saatiin, mutta juomapuolella piti jarrutella. Kukaan ei halua nolata isseään miljoonayleisön edessä. No, en ainakaan mie.

E: Ei maistunut edes artisokka. Mahassa kiersi.

H: Kerrankin metallibändi oli varmastikin se illan kuivasuisin ryhmä. Ihmeellistä.

Mikäs mällikkä siihen möllähti.

P: Vuoden metalli-Emma oli varmaankin ainoa varteenotettava palkintoehdokas meille ja kilpakumppanit tuttuja rakkaita. Täytyy myöntää, että jännitti, koska olimme todella kovassa seurassa. Meidän onneksemme möllikkä tuli kotiin ja pidimme koskettavan puheen. Tietenkin temppu herätti närää joissakin ihmisissä, mutta tämä oli ihan odotettavissa. Kiitoksia ansaitsevia ihmisiä on bändin ympärillä lukuisia ja kiitämme näitä rakkaita ihmisiä ihan kasvotusten.

P: Sitten koitti illan jännittävin hetki. Meidät haettiin juhlapöydästä n. 20 min. ennen vetoa valmistautumaan takahuoneeseen. Saimme juuri ja juuri vaihdettua vaatteet ja teipattua monitorit selkään, kun taas jo piti siirtyä lavan taakse odottamaan. Vielä puoli minuuttia ennen h-hetkeä miun ja Huurun monitorit olivat täysin pimeinä ja vasta vinkkaus monitori-Velinille sai äänen takaisin korviin. Sykettä oli. Lavalle piti nousta siis täysin lämmittelemättä ja vetää yksi biisi suorassa lähetyksessä, huh, huh. Noh, ihan hyvinhän se meni, vaikka olenkin tottunut lämmittelemään noin tunnin ennen keikkiä. Tämä olikin varmasti ainoa miinus, jonka haluaisin järjestäjille antaa. Livebändit tarvitsevat aikaa lämmitellä ennen esitystä. Play back -tilanteessa asia on ehkä toisin..

H: Joo, no menihän se sitten edes jollakin lailla putkeen. Näillä toiminnoilla lienee iso rooli suomalaisessa musiikkimarkkinoinnissa. Televisiolla on jäätävän iso vaikutus. Ja tämähän tuli sitten parin seuraavan päivän sisällä kovin selväksi. Tekstiviestiä napsahteli kännykkään, että ”hieno show” niin mummolta kuin kaverin kaiman hirviporukaltakin.

P: Olihan ne bileetkin juu. Miljoonia ihmisiä: rakkaita, tuttuja ja tuntemattomia. Hyvä tunnelma.

H: Hieno tunne lentää Presidentti-ravintolasta pihalle, varta vasten Emma-porukoita varten järjestetyistä bileistä. Ei muuta ko VITTUUN KAIKKI, JÄLLEEN.

Uusi kohupari: Stam1nan Pexi ja Helsingin Elli.