Lahden Torveenhan lähdetään aina pasuunat ojossa. Legendaariseksikin haukuttu Tötterö imaisi Stam1nan antisankarit showhommiin jo kolmatta kertaa, joten oli pakko näyttää närhen ne. Ja näytöksi se menikin!

Kevätkiertueen lopun jo häämöttäessä kuuden pään pelleryhmää ei häirinnyt edes keikkapaikan hitusen pienemmin mittailtu PA-järjestelmä – ehei! Kollektiivi päättikin räimiä illan tervehenkisen punk-hengen vallitessa jokaista.

Vihdoinkin lähes täyteläiseksi saatettu myyntiosasto tarjosi Suomen chicagolaisille niin paitaa, hupparia, lippistä kuin wristbandia kotio viemisiksi… Taitaapi nuo kouvolalaisista seuraavat olla melkoisen äveriästä sakkia, sillä Team JJ:n Jyri irrotti hyvät niput tuohta 246-päisestä megapossesta. Samoin tein koko Stam1nan retkue takavarikoi jokaiselle herkut päällä ja vastaantulijoilla ei taida olla koko kesänä kysymisen varaa, että mistäs bändistä sitä ollaan.

Pekkelin, Proffan ja miun backline (eli takaviiva) kuullosti senverta messevälle jo ihan raaka-ajona, ettei Jusbaumin tarvinut mikittää rumpusetistä kuin basarin (eli jalkarummun) ja virvelin (eli peltirummun). Soundcheckissä (eli äänitestissä) taisi laulukin kuullostaa erinomaiselle, sillä paikallinen puliukko saapui mikkiständin (eli statiivin) eteen tekemään vallan hullunkurisia ilmeitä naamallaan. Puliukon kaaduttua tuoppeineen päivineen pöytäröykkiöön oli Jusbaumin impulsiivinen huudahdus enemmän kuin osuva: ”Kyllähä puliukolle aina yks kalja maistuu!”

Kun itse soitanta sai luvan alkaa, siinä perinteisen kahdestoista korvilla, oli talon DJ onnistuneesti soittanut vissiin koko Stonen tuotannon läpi ja jengiä tungeksi piskuisen lavarakenteen liepeille. Näistä seikoista seonneina yhtye päättikin heittää yhden riemukkaimmista kekkuloinnestaan.

Eturivin viikarit pistelivät aina silloin tällöin mikrofoonia osumakurssille allekirjoittaneen jo valmiiksi kieroon hammaskalustoon. Hauskasti suolalta maistuvat sähköiskut ryydittivät kontaktejamme Mikin kanssa. Välistä se Mikki seilasi pitkin lavaa kuin merihädässä, joten tarkkana oli oltava kuin porkkana.

Yhtye muisteli meiningin tuntuneen lähinnä elukkatehtaalta. Kuumuus ja hapen vaje, täysin holtiton eturivi ja välistä pittitoimintaa tarjoava farmi sekoittivat kaikkien päät 24/7. Encoren aikoihin nähtiin jopa tolppiin kiipeäviä sekopäisiä, sekä jonnekin salaisiin porukoihin häviävä kulmamonitori. Myös selkäkarvoitusta oli tarjolla, naisille silmän iloksi, tottakai.

Huh, niin sitä siellä taas hikoiltiin, Lahden yössä. Vanha kunnon keikanjälkeen-suorilta-roudaus-ja-poistuminen-metodi osoittautui harjoitellun rivakaksi tempuksi. Olihan sitä sitten poikien kostutettava kielenkannat öljyllä, siirryttävä puhumaan saksaa, kävelemään kitaralaukku päässä Kouvolassa ja kiipeämään akkunasta kotio hassuja pieruääniä päästellen. Hii-ohoi!