H: Mikkeli kikkeli! Idän ja lännen kaakkoiskulma! Nyt äkkiä maan alle, lauloi jo Mannerheimikin Mikkelissä! Mikkeli, legendaarinen venekaupunki! Vääntäydyin Lappeenrantaan. Kaupunki oli kaunis ja keväinen. Niin oli myös Jussi ”Pappa” Jauhiainenkin, jonka kanssa jaoimme viikonlopun ensimmäisen pitsan. Pitsoja menee viikonlopussa useita. Jos arvioisin syöväni keikkakauden aikana vaikkapa puolitoista pitsaa viikossa, niin montako niitä menisi vuodessa? Paljon! Monen monta pitsaa! Mutta yleensä ne ovat hyvän makuisia ja helppokäyttöisiä. Mutta voi vittu, välillä on kyllä sellainen matsi saada itsensä vielä luettelemaan ymmärrettävästi se maaginen ”katkarapu-ananas-aura-oregaano-valkosipuli”. Mikkelissä en päässy ees yrittämään.
E: Lähdin muuten sammuttuasi vielä etsimään pitseriaa ja löysinkin sellaisen. Sain yön viimeisen pitsan hädin tuskin käteeni, kun asiakkaat lakaistiin pois paikasta. No mutta, aloitetaan alusta.
H: Harmi, että Mikkelin ylimajuri ja kaljupäinen kenttäkenraali Holmsted oli päättänyt lähteä lomille. Mies oli aiemmin järjestänyt Vaakunan keikoillemme mm. tarvikkeet, joilla voitiin Emil kastaa bändin livekokoonpanon jäseneksi. Jättimäinen saavi, jossa vettä ja joitain yhdisteitä. Mies alasti ja ylösalaisin dipaten veteen. Sitten köyttäminen penkkiin ja viinan annostelu kurkkuseen.
E: Saavuin hotelli-ravintola-yhdistelmään paikalle ensimmäisenä. Vein tavarat huoneeseen ja palasin aulabaariin tilaamaan lasin viintä. Harmiksi en muistanut, minkä merkkistä viskiä Oksu tilasi mulle 2008, kun oltiin täällä. Se oli hyvää! Viinin sijaan oisin voinut myös tilata uuden viskijohdannaisen lempialkoholijuomani, mutta Mikkelissä en vielä tehnyt sitä. Palataan siihen myöhemmissä keikkaraporteissa.
H: Serkkupoika Hieho ilmoitteli jo aiemmin saapuvansa Mikkelin keikalle. Onneksi on olemassa näitä muusikon arkea keventäviä hahmoja… Tai, no, ”keventäminen” voi tarkoittaa myös kahta kammoittavampaa törpöttelyä. Mutta asenteeltaan tilanne saa yleensä hauskemman olemuksen, kun Hieho tai vaikkapa Hyyrysen Jussi osuu keikalle viihdetyöläiseksi. Viihdyttäminen on kovaa työtä. Hiehon originelli kurkkuääni ”hiehon huuto” kuultiin myös keikan yhteydessä. Uskoisin, että ne jotka hiehon huudon kuulevat, eivät sitä unhoittaa voi.
E: Hieho jakoi huudostaan muutaman faktan bäkkärillä huudosta vetisin silmin. Ilmeisesti käytetyn tekniikan vuoksi pään verisuonet pullistuvat siinä määrin, että kovin paljon vanhemman ihmisen ei kannata huutoa enää yrittää. Huuto on siis sitäkin uniikimpi kuulla. Niin on laita myös cover-esitysten kanssa, jotka ovat tänä vuonna syntyneet hetken mielijohteesta soundcheckissa tai vielä spontaanimmissa tapauksissa keikalla (tästä lisää myöhemmissä keikkaraporteissa).
H: Huutava hieho on terve hieho.
H: Mikkelin intiimitunnelmainen hotellikeikka ei tuottanut pettämystä tälläkään kertaa. Edes Mannerheimin ja päämajan puheeksi ottaminen ei karkottanut tunnelmaa horisonttiin, vaan nosti sitä kenties vieläkin korkeammalle sfääriin. Aivoissa tapahtui, lavalla tapahtui, tanssilattialla tapahtui. Aina on mukava nähdä ihmismeressä myös uusia kasvoja. Tälläkin kertaa olin näkevinäni useita ”epätavallisia” Stam1na-faneja, eli suhteellisen vanhoja ihmisiä (ehkä makustelemassa yhtyeen tarjoamista progressiivisen rockin jälkikaiuista), sekä jopa muutama bisnespukumies (kyllä, baaritiskiltä bongattuna). Kaiken kaikkiaan mies- ja naisjakauma yleisprofiilissa oli tasainen, vitisti liikehdintää ja hervottomuutta aistittavissa ja lavalle kannetut Vodka-Alanderit maistamisen arvoisia. Monitorimies Tiemun näkemys Vodka-Alanderin sitruunatiivisteen määrästä oli hämmentävän vääristynyt. Suu vetäytyi mummon kakkoseksi sekunteissa. Kieli käpristyi takasuuhun ja puheesta tuli tiuskimista. Alander teki hyökkäyksen! Mutta kyllä, oli se sen arvoistakin. Liraus laimentavaa sekaan (eli lisää vodkaa) ja Vodka-Alander ei pettäisi tätäkään valaa! Keikan jälkeen oli jalat lakritsia ja lupaukset ruplaa! Ja pitsa hakusessa!
E: Hieho päästi myös toisenlaisen huudon. Ei ehkä väkivaltaisemman, mutta vähemmän vapaaehtoisen. Loppuvaiheessa Mikkelin yö osoittautui monikansalliseksi, sillä juopot joutuivat myös vääntämään englantia katsomaan saapuneiden espanjalaismimmien kanssa. Suunta on oikea, lisää mimmejä keikoille välimeren maista!
H: Se on muutes se paikka, missä tehdään pitsaa!!!
KOMMENTOI