H: Poronkusemat, Oulu… How do we get there? New bus, five hours late, drunk as fuck, aaaall day long. Sinetti murrettu, Pandora avattu, rakastelun jälkihetki.
Kp: Nyt olimme Eläkeläisten kanssa virallisesti veljiä.
H: Kyllä, tatuointipäätös tehty. Parhaat videoklipit säästetään tulevalle DVD-julkaisulle: ne ovat yksinkertaisesti liian hauskoja jopa tähän päiväkirjaan.
Kp: Nyt käytämme palstatilaa yhden kappaleen verran ylistääksemme Stam1nan ja Eläkeläisten tekniikkaa: lähdimme Leviltä viisi tuntia myöhässä, saavuimme Ouluun noin kello seitsemän eli tuntia ennen kuin Eläkeläisten tuli aloittaa. Mitä tekee meidän tekniikkamme? He kantavat, kasaavat ja säätävät kaikki kamat, lavan ja tunnelman siihen kuntoon, että Eläkeläisten keikan aloitus myöhästyi neljällä minuutilla. Rakkaat ihmiset, tehkää perässä!
E: Koin tässä kohtaa yhden urani highlighteista. Pystytettyäni oman kiipparikioskini minulla oli suuri kunnia saada lainata kosketinsoitintani Petteri Haloselle ja toimia hetkellisesti tämän suuren miehen kosketinsoitinteknikkona. (En osaa vieläkään vastata kysymykseen miksi kukaan vapaaehtoisesti haluaisi antaa soittimensa Eläkeläisten käyttöön, joten älkää kysykö.)
Kp: Noh, ennen keikkaa – kuten taisin lavallakin kertoa – olin jonkinlaisessa rajatilassa ja pelkäsin kaikkea. Mikä tähän auttaisi? Tietenkin Eläkeläisten keikan ja yleisön seuraaminen lavan sivusta, mikä nosti fiiliksen jälleen kattoon ja usko omaan suoritukseen alkoi palautua.
E: Niin ja käytiinhän me porukalla lavallakin. Siinä oli vähällä että ois ollut munat paljaana jo toista kertaa Eläkeläisten stagella elämäni aikana, kun Onni Waris repäisi vikkelällä liikkeellä kalsarini kahtia. Ja hyppäsi myös Kaikan niskaan kaataen itsensä ja Kaikan lähes pää edellä lattiamonitoreihin.
H: Keikalle lähtiessä vieraamme Zaani ja Hukkanen olivatkin jo käsi kädessä sohvalla nukkumassa.
E: Lavalla neljän päivän yhtäjaksoinen ryyppääminen meinasi viedä tenhon miehestä, mutta kiitos uskomattoman yleisön energiaa välittyi raiserille lähes käsin kosketeltavasti.
P: Oulusta miulla ei oo muuta sanottavaa kuin et se oli yks parhaita keikkoja mitä Stam1na on koskaan soittanut.
Kp: Keikan tunnelma oli jotain ennen kokematonta. Yleisön lisäksi Eläkeläiset tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen. Haluan kyynelehtien kiittää E-ryhmän herrasmiehiä. Minä rakastan teitä.
H: Onni Waris seljässäni ratsastin rock-tähteyden preerian huipulle. Keikka oli, uskomatonta mutta totta, jotenkin vaan ihan vitun ällistyttävä! Liikutus oli lähellä, sillä Poronkusemat-rundi oli kuin olikin aivan jättipotti. Mie haluan näitä lisää, Koskinen, puhelin kuumaksi. Lassi, milloin humpataan?
PS. Ehkäpä ensi rundilla tapahtuu originelli hitleröinti jollekin muullekin kuin faneille heidän itsensä tekemänä.