Heidät erottaa 15 ikävuotta ja 150 senttimetriä partaa.

E: Loppurundia kohden tahti oli kiihtyvä. Kuusi keikkaa seuraavan yhdeksän päivän perään. Sisäelimiä pelotti, dystolinen oli jo valmiiksi koholla. Hauskaa tulisi kuitenkin olemaan, se oli varma.

H: Varmaa on vain verot ja mätkyt. Paitsi tulevana jouluna.

kp: Alkuperäisistä tuotantosuunnitelmista poiketen päätin siirtyä Jyväskylään Matkahuollon palveluita hyväksi käyttäen. Oli ihan huisin jännää! Nykyteknologia mahdollisti yhteyden pitämisen reaaliajassa koko Stam1nan tekniikkaan ja otimmekin tästä ilosta kaiken irti, vaikka kenelläkään ei ollut mitään asiaa. Perillä Jyväskylässä huomasin tutun näköisen hahmon pyörimässä juna-aseman pihalla. Hynysen Jounihan se siellä, täynnä nuoruuden intoa ja muovikassi täynnä Alkon tuotteita. Rajuja ukkoja…

H: Aluksi on lapsi, sitten poika, sitten jätkä, sitten äijä, sitten ukko, sitten… Mätkyt!

E: Näin tuoreeltaan kuvavitsin, jossa lapsi selitti äidilleen haluavansa olla muusikko, kun kasvaa aikuiseksi. Kuvassa äiti vastasi: ”sinun täytyy valita, et voi saada molempia.” Vitsissä on eittämättä jotain perää. Muuten ei 15 vuoden ikäero kutistuisi olemattomiin siinä hetkessä, kun Junnun kuvailema lauma ”laihoja poikia, viiksekkäitä” karautti isä-Peuhkurin firman autolla Lutakon roudausovelle. Ah.

kp: Madred is back in town! Maailman laihimmat ja nuorimmat hipit pyörivät täynnä nuoruuden intoa, mutta ilman muovikassia pitkin Lutakkoa. Hyvä meininki. Soundcheckissa oli kutkuttava tunnelma, kun soittajien sormien alle päätyi viimeeksi vuonna 2008 soitettu Susi-ihminen. Osasimme tehdä tasan samat mokat kuin 6 vuotta sitten, mutta pienen hinkkaamisen jälkeen kappale alkoi kuitenkin asettua uomiinsa. Sen verran hatara ote kappaleeseen vielä kuitenkin oli, että päätimme jatkaa treenejä huomisessa soundcheckissa ja esittää kappaleen myös huomenna. Siitä sitten safkaa naamaan ja moikkaamaan Unborn Generationin ukkoja Mustaan kynnykseen.

H: Nukkuminen tapahtui perjantain osalta pääosin Lutakon bäkkärin sohvalla. Päikkärit ja yöuni. Vanha ukko, nukkuu päikkäreitä. Nauroin aikanani, kun Mokomat ottivat raideriinsa urheilujuomia, nauroin, kun isoveli Jussi nukkui päikkäreitä… En naura enää.

Kaveria ei jätetä. Teknikko rakastaa teknikkoa, se tiedetään!

H: Perjantain julkinen kuperkeikkamme meinasi olla jotenkin… puoliveltto? Lämmin vesisäkki alamäkeen.

E: Keikan detaljit ovat tätä kirjoittaessa jo hävinneet muistista, mutta hienosti se meni. Vain startti meni perseelleen, koska teknikot olivat jättäneet välistä perinteisen triplavarmistelun ja tietysti juuri sillä kerralla joku ränni onkin pimeänä. Yleisö jäi ilman varsinaista introa.

kp: Jeps, intro jäi soimaan ainoastaan monnareihin, mutta sehän ei menoa haitannut. Karvaa vaille loppuunmyyty Lutakko otti bändimme vastaan kuin kuniinkalliset, samalla kun Rautasorkan ensimmäiset soinnut kajahtivat PA:sta saliin. Meininki oli hyvä, yleisö hyvin messissä, mutta ihan täydelliseen hurmokseen emme yltäneet tällä kertaa. Tiedä sitten mistä moinen johtuu.

H: Päikkäreistä?

"He kokoontuvat öisin..."

kp: Jaahas. Tunnelma Lutakon alakerrassa alkoi nousta ja janoisimmat sekä laulunnälkäisimmät himoitsivat karaokeravintolaan. Kake uhrautui kyseenalaiseen kipinävuoroon päästäen suojattinsa Jyväskylän yöhön. Oli porukkaa, oli tunnelmaa, oli juomaa, oli laulua, oli juhlaa ja ainakin osa Lappeenrannan nuorisosta.

H: Todella hataria muistikuvia, mutta Kirka niihin vahvasti liittyy. Sekä hitaiden tanssiminen Kai-Pekan kanssa. Vai oliko se Pekka? En kai mie itsekseni sentään tanssinut…?!

kp: Se oli ilman kolmikirjaimista etunimeä itseään tunnetuksi tehnyt Pekka. Mie tarjosin hitaan teille ravintolan ja Louis Armstrongin avustuksella. Ja Teron toiveesta.

E: Aamu alkoi sarastaa ja oli aika jättää viimeiset valvojat keskenään maailmaa parantamaan. Vielä ehtisi nukkua jossain määrin riittävästi ennen Levykauppa Äxän nimmarisessiota.

H: Eriketterästi potslojoon!

Madredin Aapo lataa pattereita hissukseen nousevaan aamuun.