Hetki ennen kovaa humalaa ja julkista, mediassakin uutisoitua itsehäpäisyä.H: Juhannus. Etukäteen oli tiedettävä, että keikasta tulisi spesiaali. Ostin siis kuin hypnoosin ohjaamana huoltoasemalta vinkuvan kumisen sian, puhallettavan rantakitaran, sekä tarrakiinnitteisen ledivalon.

H: Etukäteen oli spekuloitu päälavakeikan mahdollista televisiointia Voicen toimesta. Ennakkotietoa tällaisesta ei näet ollut herunut. No, ei meitä sitten televisioitukaan, tahi edes tallennettu. Välillä käy näet niin, että keikoille ilmaantuu esimerkiksi valokuvaajia, joista ei bändi tiedä etukäteen yhtään mitään. Myöhemmin näitä Stam1nan keikkakuvia sitten näkee siellä täällä. Onko tämä kaikki luvallista? Kenelle kuuluu oikeus naamaansa? Facebookilleko?

H: Porukan valuessa kasvavissa määrin lavan näköetäisyydelle riekuimme kuin vajakit suklaatehtaalla. Aurinko viilsi tajuntaa ja Suomen suvi tarjosi parhainta kannikkaansa täyslaidallisena. Oli aika olla rock-todellisuuden mölyapina, työläinen metallisulattamolla, takomon Joko Omo, herkkuleipuri Tattisen yrttitarha, Kekkosen silmälasit, Iken kännykkä. Olimme liekehtivä sonni navetassa, jonka palolaitos sammuttaisi viinalla tuhannen vuoden palon jälkeen.

H: Se Kotiteollisuus-sketsi oli aika härski kanssa. Ja sitä seuraava nelipäiväinen raipati rai. Sanotaan nyt vaikka, että tulipahan sitten Olkkosenkin kanssa koettua viimein aito juhannus Lemin Jalkosalmen lavatansseissa, aidon norjalaisen trubaduurin laulatettavana.

P: Se norjalainen oli hauska! Ja parasta siinä oli, että se oli Norjasta!