Hotelliromantiikkaa Stam1nan malliin.
kp: Yövyimme yllättäen Jyväskylän Lutakossa, emmekä hotellissa. Katkonaisten yöunien jälkeen oli aika siirtyä tanssisalin puolelle nauttimaan aamupalasta, jonka talon Jenna oli tullut meille ystävällisesti tekemään. Jossain vaiheessa aamupalaa tai roudausta joku keksi tarkistaa aikataulun tälle päivälle, ja huomasimme saman tien olevamme jo tavallaan myöhässä. Tai ainakin kiire tulisi matkan varrella, koska load inin oli tarkoitus alkaa jo kolmelta Seinäjoella. Jesh.
Matkalla pidetyn pikaisen kahvi- ja sämpylätauon johdosta olimme lopulta vain vartin myöhässä Rytmikorjaamolla, mitä ei edes viitsi laskea myöhästymiseksi. Riku pääsikin saman tien sudittamaan bussia taloon ja me pääsimme tappamaan aikaa yläkerran bäkkärille. Matkalla oli mielessä meidän legendaarinen saapuminen samaan paikkaan (ilmeisesti) vuodelta 2008, jolloin Antti on työntänyt miut kärryillä sisään, tai joku on työntänyt meidät molemmat sisään, en muista. Onneksi olemme nykyisin Jeesusta kumartava gospelyhtye, joten nautimme olostamme hieman kiukutellen suut täynnä voileipiä.
Soundcheckiin pääseminen kesti ikuisuuden. Ja koska meillä on hyvin palkattu tekniikka hoitamassa aina lavaa kuntoon, niin myö ei oikeastaan edes ”saada” mennä lavalle, jos ei meitä kutsuta soittamaan. Emme saa auttaa heitä osallistumalla kamojen kytkentään, koska heiltä menee silloin oma rutiini persiilleen. Täysin ymmärrettävää, ja helvetin turhauttavaa, joten jääkaapin kylmä lonkura kutsui ja kiipesi itse asiassa kypärään asti, koska syömiset olivat jääneet suhteellisen maltillisiksi tämän päivän aikana. Ja menin silti lavalle pyörimään.
Soundcheckissä voi tehdä odottelun lisäksi kaikkea hassua. Antti heitti ihan hyvän idean myöhemmin illalla Putousta katsellessa: pitäisikö Stam1nan järjestää jonkin sortin Vuoden Stam1nahahmo -kilpailu, jossa bändin jäsenet matkivat toisiaan? Tämä ainakin toisi välispiikkeihin hieman toisenlaista tunnelmaa…
Soundcheckin jälkeen saimme nauttia jo viikonlopun toisen kotiruokasetin, minkä jälkeen oli aika siirtyä hotellille saunahommiin. Pohjanmaan saunaperinteet eroavat aika lailla Etelä-Karjalan vastaavista. Itse olen tottunut siihen, että sauna lämmitetään 70-90 asteeseen (riippuen saunan koosta), minkä jälkeen mennään saunomaan. Pohjanmaan tyyli poikkesi hieman totutusta, koska täällä sauna lämmitetään 40 asteeseen ja palellaan saunan lauteilla… Saunahommat menivät hieman persiilleen, mutta kyllä se lopulta sieltä lämpeni – niin kuin myökin.
Illan lämmittelijänä toimi tänään juuri uuden levynsä julkaissut Omnium Gatherum, joka aloitti settinsä juuri samalla hetkellä, kun saavuimme takaisin Rytmikorjaamolle. Lavan vierestä oli oikein mukava seurailla herrojen soittotaituruutta ja ihastella Vanhalan Markuksen Jackson-kokoelmaa. Keikan jälkeen OMG:n tarinoidessa heidän Japanin kiertueesta tuli ilmi, että monessa paikassa oli kysyntää myös Stam1na-yhtyeelle. No mikä ettei… Saikkone, Koskine, Make, can you do it?
Illan keikka olikin sitten hieman erikoisempi. Välillä tuntui menevän aivan helvetin hienosti, ja välillä tuntui ettei yleisöä kiinnosta paskan vertaa mitä lavalla tapahtuu. Välillä tuntui, että soitto luistaa kuin rasvattu ja joissain kohdissa olisi tarvinnut kurapukua. Huippukohtia ja isoja laskuja tuntui olevan illan teema bändin sisällä. Mystistä, hyvin mystistä. Päälimmäinen fiilis oli kuitenkin onnistuminen, mutta aikamoista vuoristorataa keikka silti oli.
Ensimmäisen huutokaupan voittaja. Ja rahamiehet.
Erikoiskeikka sai erikoispiirteitä encoreiden alussa, kun päätimme huutokaupata bussin nurkasta löytyneen Poronkusemat-lautapelin pois. Kyseessä oli todennäköisesti historiallinen ensimmäinen huutokauppa Stam1nan keikalla koskaan. Lopulta sieltä nousi yksi hullu ylitse muiden, joka myös piti lupauksensa ja lunasti pelin paitakioskilta keikan jälkeen. Onnea siulle! Muistakaa raportoida käyttökokemuksia vieraskirjaamme.
Sitten oli OMG:n aika viihdyttää meitä ulkomaan reissujen tarinoilla. Hauskoja ukkoja ja hyvää läppää. Toivottavasti yhteistyö jatkuu vielä Lahden keikan jälkeenkin jossain muodossa. Ainakin se jatkui vielä samana iltana paikallisessa juottolassa hyvällä meiningillä… Terkkuja ukoille!
Omium Gatherumin ja Stam1nan kitarataiteilijat.
