KP: Läppäri on kyllä hyvä keksintö rundilla. Ei kun vaan hotelliin ja vessaan runk…
E: Skypellä!
P: Tämän vuoden paras keikka, Pori.
KP: Lähtökohdat reissuun olivat helvetin huonot, koska arkikiireiden takia oli kerennyt nukkumaan koko viikolla vain kuusi tuntia. En odottanut illalta muuta kuin kuolemaa.
P: Aiemmin mainitsemistani käsikivuista johtuen en ollut koskenut viikkoon kitaraan. Vähän jännitti miten käsi kestää soittamista. Pelko osoittautui turhaksi, kyseessä oli tämän vuoden paras keikka. Uusiin biiseihin alkaa löytymään sellaista hyvää rutiinia. Hurmoksellista, hyvä yleisö!
E: Pekka, häviäisivätköhän käsiongelmasi jos soittaisitkin sähkökitaran sijaan maailman pienintä viulua…?
P: Eivät häviäisi, mutta mitenhän siun Emil siun urku sois siun suussa?
KP: Kuulen kimeän viulusoolon.
H: Mie otan kaljan. Yks unikalja ei ole väärin.
KP: Fuck you I won’t do what you tell me (avaa lonkeron).
E: Nyt Skypee!
H: Mie en nyt just ees muista mikä oli Pori. Ai niin, maailman pienin bäkkäri. Siellä on tosiaan ollu vissiin aina torstai. Porissa on ikuinen torstai?
(Emil kuvaa kännykkäkameralla Porin keikkaraportin kirjoitushetkellä videota Kaikan bussihassuttelusta ja liittänee sen sitten myöhemmin Salon keikkaraporttiin)
H: Täällä sitä istutaan bussissa läppärit sylissä, kamerat kädessä… Meiän toiminta alkaa muistuttaa Mokomaa. Läppäriä nii perkeleesti! Eilen just naureskeltiin, että joskus vuosia sitten naureskeltiin Mokomille, kun niillä on läppärit ja sporttijuomat raiderissa. Eilen oli aivan sama meininki meillä, hehehehe, ja vissiin jatkossakin. Porin keikasta… Joo, se oli vitun hieno keikka. Ihan ihme homma.
E: (miettii todella pitkään suu auki) Tämän keikan perusteella olisi täysin mahdotonta sanoa miksi Pori on niin huonossa maineessa. Sen ohella että yleisö oli vallattoman liekeissä keikalla, porilaiset käyttäytyivät myös keikan jälkeen poikkeuksellisen kohteliaasti tullessaan jutustelemaan esiintyvien taiteilijoiden kanssa.
KP: Se keikka oli pitkästä aikaa sellainen josta nautti joka sekunnista. Äiti olisi ollut ylpeä pojistaan.
H: Nii, vitimmöine pitti pyöri. Porukkaa kaatuili ja huuto oli kova. Onneks oli mahis keikan jälkeen päästä koko bändin voimin paitaständille moikkailemaan porukkaa. Aina kun se ei ota onnistuakseen. Mutta on mahtia päästä juttelemaan porukalle niitä näitä. Ja myydä samalla pari paitaa, heh! Paitsi tällä keikalla oli yks poikkeus muihin. Punaflanellipaitainen dyyyyyyyd päätti sijoittaa yhtyeen graafiseen taiteeseen oikein olan takaa. Kaveri, jonka nimi jääköön salaisuudeksi, teki kolmenumeroisen ostospäätöksen Nocebon taustakankaasta, joka oli paitamyyntitiskin seinällä. Kauppaan kuului myös taustalakanan ja naispuolisen ystävän ja bändin yhteiskuvaus, joka julkaistaisiin kotisivujen keikkaraportissa. Vittu, siinä oli kova fanittaja. Kaverin mukaan taisi lähteä myös kolme DLX-versiota albumia…
KP: Koska rakennusteknisistä syistä Porin dj oli lähes mahdotonta tavoittaa keikan päätteeksi, jouduin improvisoimaan bäkkäriltä isoimman kirjoitusalustan mitä löysin ja kirjoitin pahviin: ”Soita Faith No Morea tai Queenia tai Abbaa!!!” Olin myös varautunut siihen, että dj:llä ei ole mitään noista, joten kirjoitin kääntöpuolelle ”tai Anal Thunderia!!!”.
E: Porilaiset olivat silminnähden liekeissä.
KP: Pitäisikö miun harkita dj-uraa?
E: Tai peräti muusikon? Porilaiset olivat Queenista tosiaan silminnähden liekeissä.
P: Eivät varmaan olleet kuulleet bändiä aikaisemmin.