Aamunkajo matkalla Helsingistä Kajaaniin, Joensuun kautta. Cool!
P: Herätys puol viis. Otan kohteeksi kisahallin parkkipaikan. Puhelimeni soi. Siellä soittaa Antti Hyyrynen. Siellä soittaa Antti Hyyrynen ja kysyy ”missä on Kisahalli?”
H: Niin siis koska taksikuski ei tiennyt. Helsinkiläinen taksikuski.
P: Kerron koordinaatit ja tapaamme paikan päällä. Paikalla Jukka Holmstedt, Pekka Jokinen, kuski Johannes ja ketä muita…
H: Täytyy sanoa, että alkuun jännitti, että mitenkä tässä tullaan toimeen vanhojen ammattilaisten kanssa.
P: Ihasteltuamme matkaevästarjontaa ja hienosti laadittua Poronkusemat-lautapeliä noukimme ukkoja kyytiin sieltä sun täältä.
Kp: Kangasmäen residenssissä herätys oli vasta 5.15.
E: Mie sain nukkua pitkälle aamupäivään, haha.
Kp: Kömmin sängystäni ylös neljä tuntia nukkuneena vieläkin saunanraikkaana ja menin herättelemään vierashuoneessa nukkuvaa monitorivelho Teemu Veliniä.
Avaruusmiehet.
E: Blaa blaa blaa blaa, kuten Laineen Kasperi asian panisi. Skipataan nyt eteenpäin siihen asti, kun ryyppääminen alkoi. Miulla se alkoi ravintolavaunussa Pieksämäki-Kuopio-välillä, kun törmäsin kolmeen Eläkeläisherrasmieheen.
P: Avasin muistaakseni ensimmäisen oluen n. 10 aikaan aamulla, kun olimme pakanneet lisää kamaa ja ukkoja kyytiin Lappeenrannassa.
H: Mie aloitin jo kello kello 6.
Kp: Pientä tissuttelun makua oli havaittavissa aina Joensuuhun asti, jossa sitten (kumi)kamelinselkä katkesi, kun Onni Waris ja Kaino Liimatainen tulivat urkuineen ja habaneroviinoineen bussiin.
P: Aloitimme varovaisen tutustumisriitin.
H: Pintapuolin Kajaani alkoi rutiinomaisesti. Roudaus, safka (kylläkin jossain yksityiskodissa – ohoh) ja hotellileppuutus: mutta kiertue starttasi vasta kävellessä Ballsiin sisään Eläkeläisten alettua. Siellä soi jumalauta humppa, eikä mikä tahansa humppa vaan maailman paras Humppa.
E: Totta, vasta siinä kohtaa alkoi ymmärtää mitä tästä vielä saattoikaan seurata.
Kajaanin illlallinen... Vielä tyyntä myrskyn edellä.
H: Ballsin takahuoneen sankassa tupakansavussa väisteltiin pukumiehiä ja haisteltiin oudosti tutulta kalskahtavaa keskusteluilmapiiriä. Hetkinen! Nää jätkäthän on meiän iskiä paitsi ne puhuu helvetisti jalkapallosta. Pelotti.
P: Olimme humormielessä valmistautuneet kiertueeseen humppa-asuin.
H: Välikysymys: miksemme käyttäneet meidän humppanimiämme?
E: Mie oon Johannes Virta ja yhtyetovereinani toimii Veli Paananen, Tapani Virolainen, Olavi Back ja Juhani Haiko. Teknikoina Asser Parviainen, Ilmari Haiko, Esko Ikäläinen ja Purmonen.
Humpan lähettiläät.
H: Kauluspaidat, kravatit, pikkutakit, liivit, shortsit, lätsät ja pinssit yllämme oltiin kapuamassa lavalle, kun Onni Waris ripitti porukan legona leikkivinä vissyisteinä ja se laukaisi huumorin suunnan oikeaksi.
P: Hetken kuluttua mies sammui ensimmäisenä.
H: Välikysymys: tarvitseeko itse keikasta kertoa mitään?
P: Lava oli helvetin ahdas. Oliks se hyvä?
H: Olihan se helvetin hyvä. Kajaani, keskiviikko, pisteet 8,5.
P: 7,5.
E: Tän keikan jälkeen ei vielä ihan saatu käsitystä siitä minkämoisia juomiamiehiä Eläkeläisetkään ovatkaan, vaan painuimme oman yhtyeen voimin paikalliseen yökerhoon.
H: Sitten usual shit, go to sleep, see you tomorrow, misters Humppas.
