H: Ajoimme suurella autolla maan alla Helsingin ydinkeskustan lävitse. Vain hetkeä aiemmin kävelimme keskellä aarniometsää. Oliko tämä totta? Kyllä! Kevään päätös, hyvinkin underground-tunnelmissa! Onneksi kukaan muusikoista ei kuitenkaan ollut umpitunnelissa, ei ainakaan aivan vielä.
E: Ja siis ”aarniometsähän” sijaitsi sekin vain kivenheiton päässä Helsingin keskustasta, Kumpulan maauimalan liepeillä. Harmiksi uimala oli kiinni, joten tyydyimme siirtolapuutarhojen ihmettelyyn, puissa kiipeilyyn, jalkapallon pelaamiseen ja meinasimmepa kuokkia tasokkaan näköisissä puutarhajuhlissakin.
H: Ennakkoon myydyt 650 lippua illan keikalle enteili mehevää, lähes tirisevän maukasta herkkulettuilua. Virginissähän oli myös totuttuun tapaan yhdet parhaimmista sapuskoistakin. Pitsaa en sentään viitsinyt tilata, sillä matkalla nautiskeltu, omituisen sähkökatkoksen hidastama kotzone-lettu suli hitaasti edelleenkin. Mikä siinä pizzassa oikein viehättää…? Ehkä se on vain niin kätevä ruoka. Ja mannermainen, sivistynyt sekä samalla kuitenkin niin arkipäiväinen. Pizza on kuin hyvä ystävä. Sen voi tilata halvalla ja valitsemillaan täytteillä. Ei, hetkinen, eipäs voikaan.
E: Parhaat pizzatäytteet top 3: mozzarella, oliivi ja aurinkokuivattu tomaatti.
H: Kake kannusti tekemään biisilistan. No myöhän tehtiin. 15 biisiä plus lunttilaputettu Puita kaminaan -lainaralli. Sietäisi riittää. No, setti eteni aivan nätisti, selkeästi nätimmin kuin esimerkiksi kiertueen aloittanut Tavastia-veto (tästä tuli suora käyttäjäpalaute radioääni Tuomas Rajalalta päivää myöhemmin). Päätimme varsinaisen setin ja syöksyimme uramme ilmeisesti ensimmäiseen esiintymisasuvaihtoon!
E: Hyyrysen Jussi olisi suoraan valmista tavaraa catwalkien backstage-mieheksi, sen verran nopeasti mies lajitteli puvut, veteli vetoketjuja ja sitoi viittaa niskaan. Tästä voikin sitten päätellä, mikä oli valittu asukokonaisuus. Ennen Puita kaminaan -kappaletta Antti huomasi, että lunttilappu oli hävinnyt lavalta, ilmeisesti muistihäiriöistä kärsivän FOH:mme toimesta. Mies vaihtoi kielen englanniksi ja improvisoi 80% sanoituksesta. Minä vain toivoin taustalauluja mölistessäni, että Kaikka vetää samalla kielellä. Sekoilu jatkui vielä yhdellä Krishnaritvan ja Antin ottelulla. Vaikka myöhemmin oli merkkejä siitä, että tuo vetävä naikkonen selvisi elossa kohtaamisesta, luulen, ettei hahmoa tulla enää lavalla näkemään. Pyydämme kuitenkin Krishnaritvan olinpaikasta tai muista havainnoista vihjeitä!
H: Pian keikan jälkeen takahuone täyttyikin tutuista ja tuntemattomista. Talonmies kiitteli toiminnasta ja perkule vieläpä palkitsi bändin ylinmääräisellä kuohuviinipullolla. Poks ja glug glug. Mikäpä jottei. Niihin tunnelmiin olikin sopiva päättää hulabaloo näillä ulapilla. Saas nähdä milloin päästään jälleen klubien takahuoneita hajustelemaan. Ehkä jo syssyllä? Suurkiitos kaikille kevään keikolle osuneille ihmisille. Vitun mahtavaa!
E: Jep, Atlantiksen lennot olivat ainakin tällä erää siinä. Kohti kesää, askel kerrallaan.
P: Sen verran pitää keikan jälkimainingeista kertoa, että meil oli mahtavat jatkot Kaikan ja possen kanssa Ruttopuistossa. Kiitos Kaikka! Kesä on avattu!
KOMMENTOI