kp: Kebab Danger II -kiertueen viimeinen viikonloppu. Mihin on aika mennyt? Ei tästä ole kauan, kun oli vielä syksyn keikkatauko ja katseet keväässä. Onni Wariksen hellästä syleilystä bussin pohjalla tuntuu olevan viikko tai kaksi. Kake rökitti Halosen kartingissa viikko sitten. Sakaran kympit olivat eilen. Mihin aika on mennyt? Mitä täällä tapahtuu?
Ei auta menneiden muistelu eikä mattojen puistelu, kun Tero ohjaa bussin Savonlinnan suuntaan. Valitettavasti Kake on jälleen sairastunut lenssuun ja loistaa kevätauringossa valkoisena kuin vaniljajäätelö. Muut tyypit näyttävät muuten vain pahoilta ja tautisilta. Tekniikkamme suorittaman roudauksen yhteydessä vatsan pohjalle päätyy järkyttävän tuhdit grillimätöt. Tämän jälkeen aika ei kulu mitenkään ja soundcheckin venaaminen on jälleen yhtä helvettiä.
Tsekin jälkeen olimme valmistautuneet saunomaan porukalla kera kaljojen ja kaljujen, mutta saunahommat menivät jälleen kerran munilleen sen ollessa jo suljettu, kun saavuimme respaan. Ankeaa fiilistä paransi parhaalla mahdollisella osaamisellaan erittäin ”asiallinen”, ”yhteistyökykyinen” ja ”mukava” respan täti, joka kaikesta päätellen olisi mielummin ristiinnaulinnut meidät sähköaitaan kuin luovuttanut avaimet huoneisiin. Onneksi oli saunakaljat. Ja telkkarista tuli futista!
Emme ehtineet oikaista hotellilla kuin hetken verran. Marssi takaisin pelipaikoille ja vaatteiden vaihtoon. Kaken lääkitys alkoi kantaa hedelmää, ja mies sai illan aikana kirjoitettua kahden scifinovellin lisäksi myös kuvakäsikirjoituksen koko perheen animaatioon iloisesta karhusta vaipat päässä sekä sävelsi musiikit pariin operettiin. Eikä sovi unohtaa alastonta aromaterapiaa baarin miespuolisille työntekijöille.
Keikan alkaessa luultavasti kaikilla lavalle astuneilla ja lavalla astutetuilla soittoniekoilla kävi mielessä yhteinen ajatus: täällähän on vielä vähemmän porukkaa, kun viimeksi ja silloin oli torstai! Hupsista keikkaa. Mutta mitäpä väliä yleisön koolla on, jos meininki on helvetin hyvä. Rento ilmapiiri, mukava soitella ja pittikin pyöri pienessä Happytimessa. Välispiikkiosastossa oli jonkinlaista hässäkkää, joko onnistumisen tai epäonnistumisen muodossa. En muista enää. Ja Savonlinnassa koettiin myös aivan varmasti kevään omituisin improvisoitu jamitteluhetki: ensin avaruuden kosmisia viestejä, joita seurasi luonnollinen siirtymä Savonlinna-rappiin basisti Pekka Olkkosen ja soolokitaristi Kangasmäen avittamana.
Eli aivan helvetin hyvät kinkerit, vaikka yleisöä olisi voinutkin olla hitusen enemmän. Toisaalta, laatu korvasi määrän tällä kertaa. Siitä sitten paitatiskille kikkailemaan ja lopulta viereisen ravintolan karaokeen, jossa raikui meidän toimesta muun muassa ”Vanhoja poikia viiksekkäitä”, ”Lumi teki enkelin eteiseen” ja Martti Servon tuotanto. Baaritiskillä lauloi Visa ja Käteinen.
