Pekka E: Herätyskello soitti reilun kahden tunnin yöunien jälkeen. Voi paska.

H: No eipä! Lompakosta löytyi kuitit, jotka todistivat 170 euroa kaatuneeksi ränninä kurkuista alas. Herätys ennen ysiä, aamupala torson kurkkuseen ja bussin nokka kohti Turggusta! Spurgguset liikkeelle!

E: Saman tien torkkumaan bussin penkille kuin Saksan matkalla konsanaan. Pysäkillä muutama kulinen haukkaus hampurilaisesta ja loput Hesburgerin lajittelupisteeseen. Ihailtavan kätevä muuten: selkeät ohjeet siitä, mitä tulee lajitella erikseen ja kuitenkin vain yksi iso reikä, jonka yläpuolella teksti ”sekajäte”.

H: Auringon paistaessa bussi saapui maailman suurimman päälavan taka-alueelle. Heti oli toimittajat kimpussa! YleX:n tiedusteluryhmä tunkeutui ajokkiimme kameroineen, mikrophoneineen ja tiukkine tenttauksineen. Yritimme hämmentää median sisäsiistiä sisältökaivoa mm. käsirasvapurkein toteutetuilla ejakulaatioesityksillä, mutta olivat leikanneet parhaat palat lopputuotteesta editin lattialle, pois lasten silmistä. Ehkä viisasta, kaikkiaan, mutta tylsempää.

E: Mikä siinäkin oli? Tottahan jokainen Stam1nan haastattelusta kiinnostunut on hyvin kartalla ejakulaatiosta ja kuukautisista. Ja jos nyt joku vanhempi ei vaan osaa lapsien internet-käytön rajoittamista, kyllä 10-vuotiaat googlaavat mieluummin ”kyrpä pillu kulli” kuin katsovat Stam1nan haastattelua salaa.

H: Takahuoneesta puuttui urheilujuomapurkit. Oli vedettävä pultit ja protestiksi kuristettava pari undulaattia. No ei. Ei myö sellasia. Kunhan kustiin päävesivarantoihin. Läskit eilisiin keikkakuteisiin ja toiminta heavy metal -hoteisiin. Veto oli jo neljän jälkeen päivällä. Oli toimitettava aito lemiläinen satsi rockmusiikkia tuhatpäiselle yleisölle. Oli oltava elämää suurempi, sillä taustalakana ja valoshow olivat Saksan Rammsteinin johdosta kieltolistalla. Saksalaiset, nuo norjalaiset!
Kai-Pekka ja Suomen suurin stage.E: Minulle ei valehdeltu, kun sanottiin Rammsteinin kaluston olevan elokuvalavasteluokkaa. Tunnettiin useampi Rammsteinin tekniikan kaveri Apocalyptican lämppärirundilta ja olikin pakko kysellä meiningistä. Jos muistan oikein, heillä oli 52 teknikkoa ja eri värikoodit eri tekniikkaryhmillä; Suomessa kahdeksan rekkaa, normaalisti 22.

H: Keikka jännitti vitusti, mutta varsin hyvinhän tuo meni. Jopa 75 minuutin superpitkä ajallinen haaste saatiin toimitettujen listalle, kiitos muutaman pitemmän tauon setissä. Kakelta näet hajosi rummut.

E: Heh, siinä sitten komppailtiin Lääkettä bossa novana ajankuluksi, kun Velinin veljekset asensivat korvaavaa pedaalia paikalle.

P: Voin nimittäin kertoa, että oli meidän paras Provinssi-keikka ever! Oli syytä juhlia! Niin ja tuosta BFMV:sta – ei oikeen lähteny. Missä on vaaran tuntu?

E: BFMV oli yhtä ”gimme some noise, motherfuckers!” ”Show me some action, motherfuckers!” Rammstein sen sijaan sai kyllä minut ja muutaman muun innostumaan.

H: Muistan jutelleeni Lapkon Villen kanssa perustettavista poliittista salakerhoista, Rytmihäiriön Jannen kanssa grillauksista ja tuhannen muun ihmisen kanssa joistain maailman tärkeimmistä asioista. Muistikuvat voivat pettää. Ehkä olimmekin kaikki vain hiljaa ja joimme kaljaa. Tai sitten emme edes juoneet kaljaa. Olimmeko me edes Provinssirockissa? Vai oliko kaikki ufojen lähettämää häiriösignaalia tajunnan alikulkutunnelissa?

P: Miekin juttelin jatkoilla samaisen Villen kanssa penkkipunnerruksesta. Hävisin. Myös Vartiasen Jenniä näin.

E: Opinpa taas, ettei ikinä voi jättää iltaa kesken.