"Turku on käteni osoittamassa suunnassa. Toimikaa!"

H: Lähtö Lappeenrannasta kello 10. Varikolla odottamassa käynnissä jyrisevä Luzifer, Jusbaum, Kake saapui viimeisenä. Omituista käytöstä, Kakku. Puikoissa tänä viimeisenä kevätrundiviikonloppuna oli Ville. Ville oli hyvällä päällä, kalju ajeltu, pahvinen kahvikuppi kourassa höyryten. Matkasta tulisi turvallinen, tasainen, hyvä.

kp: Ehkä lievää haikeutta oli jo ilmoilla, koska tämä lyhyehkö, väli-kevääksikin kutsuttu rupeama alkoi todella vedellä viimeisiään. Yhyy, yhyy ja vielä kerran yhyy ja bussiin istumaan.

P: Meä mänin Leppävaaraan odottelemaan bussia, kunnes se saapui. Jatkoimme, yllätys yllätys, Turkuun. Keikit kävisivät vähiin ja haikeus kipusi puseroon. Onneksi muutama ilta vielä rokattaisiin ja olihan miun veljen Teemun bändi, Rankojat, lämmittelemässä yleisöä. Ilta oli loppuunvarattu ja Klubilla on aina ollut hyvä meno yleisössä, joten keikistä saattoi odottaa hyvää. Kun Jyri vielä vaihtoi vahvistimeeni uudet putket, oli kitarasoundikin kohdallaan.

E: Saavuin työmaalle odotettuun tilanteeseen. Teknikot olivat rivakasti saaneet lavan hyvälle mallille ja olivat aloittelemassa spekulointia, Olkkonen soitti sormiharjoituksia takahuoneessa ja muu bändi oli painunut hotellille lepäilemään.

Viimeinen perjantai.

H: Poikkeuksellista hässäkkää Klubilla ei juurikaan sattunut. Mutta yritetään muistella: Turvallisesti, varmoin ottein jätimme tekniikan kasailemaan stagea. Suuntasimme Kai-Pekan ja Teppo Velinin kanssa läheiseen hotelliimme välileppuutukselle, vaikka leppuuttamista tässä ei kyllä tarvittukaan. Ahaa! Hotellin sauna oli päällä klo 17! Suuntasin yksin lauteille, alasti, miettimään elämääni ja tekojani. Syvennyin saunan löylyyn, tunsin peffletin allani, tähdet ylläni. Kävin suihkussa. Palasin huoneeseen, jossa Kai-Pekka edelleen oli. Edelleen oli! Tunteja myöhemmin, palattuamme takaisin venuelle, kohtasin ensimmäistä ja viimeistä kertaa kaksi aitoa Valhalla-druiditarta. He käyskentelivät lavan edustalla. Ovet eivät olleet vielä auenneet. Tunsin valtaisaa vetoa ottaa selfiet näiden viittoihin ja nahkakorsetteihin pukeutuneiden neitojen kanssa. Tunsin valtaisaa vetoa ottaa selfiet!! Ja otinkin!

kp: En millään jaksanut lähteä Huurun kanssa saunaan, vaikka mies teki kaikkensa vilautellen minulle miehekästä vartaloaan. Sen tietää, mitä siellä lauteilla olisi tapahtunut. Keikka olisi jäänyt vain haaveeksi. Oli ajateltava yleisön parasta, oli toimittava kuin ammattilainen.

E: Meni näköjään koko rundi ilman yhteistä saunaa. Niin toden totta kävi. Viime vuonna oltiin monesti porukalla kylmässä saunassa, mutta nyt ei ehditty edes sinne asti. Hitto vieköön.

P: Ja ihanastihan se meni tämäkin Klubin keikki. Yleisö oli hienosti mukana ja koko kevään jatkunut hyvä olo täytti kehon lavalla.

Fanilahja italialaisittain.

P: Meien fanit ovat parhaita ja näkevät paljon vaivaa tullakseen keikoille ja joskus jopa antavat mukavia lahjuksia kuten Turussakin, kiitos tyypit! Kiitokset myös Rankojille lämmöistä!

H: Con lactose! Sydämen pohjaa poltteli. Kuohuviinit, pizzaleivät, korvapuustit ja suklaapallerot… Ympärillä rakkaita ystäviä, vuosien takaa, uusina tuttavuuksina… Jääkaapissa kylmiä kaikenlaisia… Tukan kuivuessa suihkun sylkemästä aquasta mieli palasi niihin lukemattomiin kertoihin Turun Klubilla, soosseihin, iltalilleihin… Mahtavien keikkojen jälkimaininkeihin, kelluviin tunteisiin, hetkiin, jolloin kaikki oli mahdollista… Tiesin, mitä pian tapahtuisi. Tapahtuisi turkulainen iltalullu.

Olkkoset Turussa.