Kotikenttä, poterot kaivettu ja aseet täynnä ruutia.

Tuplamarssiessain taistelupaikalle iltapäivän auringossa istuskeli aselaukkuineen sotilaat Pekkeli ja Professori. Helsingistä junamarssilla saapuneet olivat jallittaneet mukaansa korjatun bassonupin ja lootan aitoa Stam1na-tuotetta mallia kenttä, musta, lippalakki. Oli pakko suorittaa yhden takavarikointi.

Hämyisen Rivieran lava särmättiin puolustusasemaksi, josta ei Isä Aurinkoinenkaan pääsisi läpi: mellakka-aita eteen ja perkeleesti savuja maastoon. Moottorimarssin suorittaneista Team JJ:n kapteeni Jusbaum höhöttikin tyytyväisenä, että ”kylläpä Toto soi äänitorvesta kuin Porilaisten Marssi, kovaa ja korkealta!”. Seuraavaksi kapteeni pistikin vellinaama-ryhmämme viiden tunnin äänitestiin. Särmättiin ja vänkättiin niin perkeleesti.

Turhautuminen huoltokompanjan pizzahommissa johtikin tottakai kersantti Velinin ja korpraali Hyyrysen tilapäiseen mielenhäiriöön, joka tallentui onneksi osittain jääkäri Kangasmäen digitallentimeen. Sekoamisen tunnusmerkkejä olivat naaman vääntäminen muodottamaksi, paidan venyttely, rivot jutut, omituinen liikehdintä lattialla ja suusta päästetyt erikoiset äänet mallia hieho, sairas, eläin.

Vastaiskuna ja lamaannuttamisen toivossa Team JJ riisti pojilta aseet: asemestari Jyri teki kitara- ja bassotestit ja jätti ryhmän sällit vemppahommiin eli toimettomiksi: ”Jäkittäkää siinä pellet kunnes toisin käsketään”!

Noh, siinä sitten vetäydyttiin alakerran takahuone-pommisuojiin ihmettelemään taistelukiertueen ensimmäisiä vapaita bäkkäri-oluthanoja. Myös korsusauna oli lämmäytetty. Kelpasi siinä valmistautua illan hyökkäykseen suut kosteina ja kiuas infernona. Monta rivoa juttua heitettiin ilmoille, taas, aiheestakin.

Keväisen perjantain kouvolalaisia lipui asemiin reilut 200 päätä, kuulema oikein hyvin ja sillä hinnalla. Varusvarastopiste eli myyntikoju kannatti, sillä möimme yhden tuotteen, mallia kenttä, musta, lippalakki.

Aloitimme hyökkäyksen pimeän laskeuduttua. Vedimme aseet alkunauhan aikana esille ja kun hanurin loistokas fanfaari oli tauonnut, poistimme varmistuksen ja laukaisimme paukut ilmoille. Heti alusta alkaen eturivissä oli napakka rivi tukanpyörittäjää, sukulaista, ystävää, tuijottajaa sekä ilmiselvästi vakoojia: silmät tarkkailivat soittostrategioitamme herkeämättä ja joku siellä jo näyttelikin käsisignaaleja ilmavoimille. Päätimme kostaa verisesti soittamalla täyden setin taskulämmintä! Sarrrrja!

Psykologisen sodankäynnin taktiikka oli hiottu huippuunsa: päätin jälleen rankaista itseäni lyömällä itseäni turpaan. Ajattelin näin hämääväni vastustajia ja että onnistuisimme vaikuttamaan liian vajaaälyisiltä teloitettaviksi. Kekkuloinnin kruunasi uudet ilmaanpotkimis-koreografiat. Eräänlainen rock-karate-camoflage!

Kun ensimmäinen ja toinen hyökkäysaalto oli saatettu valkoisen lipun heilahtamiseen, hikinen ja paljas joukkomme tetsasi takaisin betonikaivantoon putsailemaan sirpaleosumia. Sauna tarjosi supisuomalaisen miljöön sotajutuille, jotka olivat rivoja ja mallia mies, nainen, painiottelu. Myös oluthanat avautuivat, kun asensimme sormemme laukaisimille. Kukaan ei loukkaantunut, usea päätyi ihan normaaliin nukkuma-asentoon. Lepo!