”Jäätelökäsi” Velin ja paukkuvat jänteet osa kolme.” />H: Yritin tehdä varaslähdön ja kiilata sävellysmäärässä ryhmämme kärkisijalle. Aina aikaisemmin olemme Pekan kanssa tehneet biisien pohjariffit about fifty-fifty. Kaikan Jäteputkiaivojen ansiosta vaaka muuttui nykäsmäisesti asentoon fifty-sixty. Mutta kuinkas kävikään tällä kertaa!
K: Kyllähän sie pidit kärkipaikkaa hyvän aikaa, mutta Pekl kiilasi jälleen ohi loppusuoralla.
H: Miulla on teoria lopputulokseen päätymisestä, syistä ja tekosyistä, mutta jätetään se tässä tilanpuutteen takia laajemmin selventämättä. Ihan hyvät teostot sieltä tulee jok tap. Pitäisi vain olla nopeampi ja tehokkaampi. Soitin muistaakseni projektinimi Kello -kappaleen säeriffiä soundcheckissä 2010 vuoden keväällä. Sittemmin Kelloa tapailtiin yhdessä omituisena grungeheavybiisinä intialaisella kiipparisoololla lähes kokonaisena kappaleena treenikämpällä – kunnes se hyjättiin kokonaan. Mutta aikaisin todellakin tuli oltua liikkeellä!
E: Ja toden totta välillä varsin oudoissa merkeissä. Musiikin teoriastakin on puhuttu poikkeuksellisen paljon tänä vuonna. Ja ehkä se tulee kuulumaan jopa levyllä asti. Ensimmäistä kertaa ikinä Stam1nan treeniksellä kirjoitettiin ja luettiin nuotteja.
K: Miun biisintekoneitsyys Stam1nan kanssa meni viime levyllä Jäteputkiaivojen kanssa, joten siitä oli hyvä jatkaa. Tuplasin tehokkuuteni viidettä levyä varten, joten lopputuloksena on kolmeminuuttinen ”Punk’n’bass” -kaahaus, sekä kitaristeilta ankaraa palautetta vaikeustason puolesta saanut 130/260 tempoon taittuva ”Musebläkkis”, jossa menee myös Emil ”Muhammed / Mehu-Echmed / Mehu / Aki / Iiro” Lähteenmäen sävellysneitsyys. Uudet tuulet puhaltaa uijui! Olemme liekeissä!
E: Niin… Tosin Stam1nan kappaleiden syntyprosessihan on jokseenkin erikoinen, eivätkä sävellys- ja sovitustontit kyllä muutenkaan noudata perinteistä kaavaa. Mutta hyviin lopputuloksiin tunnutaan järjestelmällisesti pääsevän. Iso osa siitä lienee Lemin taikaa. Taisi Tuomo ”Kultaharkko” Saikkonenkin aikanaan ihmetellä miten jaksamme vetäytyä kaikki keskelle korpea viikonloppuisin, vaikka suurin osa jengistä asuu hyvinkin urbaanissa ympäristössä. Miehissäkin voi olla jotain vikaa. Mutta hauskaa se on yhtä kaikki.
P: Oikeastaan aloitin uusien biisien säveltämisen vasta alkuvuodesta, kun siihen löytyi vihdoin aikaa. Kävin tuttuun tapaan läpi tallennettuja riffipätkiä ja pöytää tuli puhdistettua aika ronskilla kädellä. Lopputulos on, että kuudesta uudesta biisiraakileesta vain yhdessä on Kiimaisen Atlantiksen aikainen riffi, joka nyt vihdoin löysi lihaa luitten ympärille. Tämän kappeleen projektinimi on ”Jungleboogie”. Muistan hämärästi, kun jossain poikain saunaillassa tuli uhottua, että seuraava levy on pelkkää turpaan mättöä alusta loppuun, mutta lopputulos osoittaa jälleen, että säveltämistä ei voi täysin ohjata tietoisesti.
H: Viimeinen Atlantis -powerballadin jälkiaallokossa kelluessa luonnollinen vastareaktio oli tehdä rankkaakin rankempi seuraaja albumille. Ei siis ollut mikään loogisin veto mennä ja ostaa akustinen Tanglewood juuri tässä välissä. Kun tartuin rikassaundiseen teräskieliseen, alkoi riffejä syntyä aivan uudella tavalla. Projektinimi Tool taisi syntyä ensimmäisenä, miltei kertarykäisyllä. Starttiriffi on omaan mieleeni onnistuneimpia keskitemposävellyksiäni. Akustisen kitaran omistaminen helpotti myös muuan Karhunraudat-biisin hahmottamista…
K: Jonkin huhun mukaan Antti ja Kake on viime vuoden lopulla kuunnelleet kännipäissään Slayerin ja Carcassin vinyyleitä, ja uhonneet (taas kerran) kuinka siitä seuraavasta tulee pelkkää mättöä. Heh, ei tapahdu tämä tyylisuunnan muutos tälläkään kertaa, vaikka tottakai välillä soitellaankin punkkikomppia ja blastataan.
ergonomiaa uhmaten!” />K: Niin ja sitten on tämä Karhunraudat… Emilin pitää laittaa tähän se video, jossa Antti yrittää puhelimitse selvittää miulta mitä sointuja riffin c-osassa soitellaan. Voi helvetti mitä ammattimuusikoita myökin ollaan…
E: Palatakseni ajassa ja keikkaraportissakin taaksepäin, esimerkiksi se episodi synnytti keskustelua musiikin teoriasta.
K: Miten myö päädyttiin tekemään tätä Karhunraudat-projektia? Kysyikö Paleface tätä meiltä, vai miten se meni? Biisihän on täysin mittatilaustyö, joka sisältää miun ja Antin riffejä, Kaken jazzailua ja Emilin T2-äänimaailmaa. Lopputulos kuulostaa kyllä Stam1nalta, mutta hyvin erilaiselta Stam1nalta.
E: Ja hyväntekeväisyyttähän tässä oli todellakin se, että koska homma ei olisi aikataulullisesti mahdollistunut muuten, homma toteutettiin pitkälti bändin omin voimin. (Kiitos Velin Juniorille äänitysavusta!)
K: Ja ennen kuin saadaan huudot toukokuun lopulla, niin täytyy vielä painottaa, että Karhunraudat EI ole sinkkujulkaisu tulevalta levyltä, eikä liity millään muullakaan tavalla Stampan viidenteen albumiin. Biisi on yksittäinen mittatilaustyö Amnestyn kokoelmalle.
KOMMENTOI