H: Kesä oli ankara. Ei henkilökohtaisesti ehkä se ankarin, mutta kovaa työstöä kuitenkin. Paljon päälavoja, paljon vanhoja biisejä uudelleen esitettäviksi, sekä tietysti se Rikkipää näistä tulevan levyn kappaleista. Salaisesti saa olla onnellinen, ettei uutta materiaalia tarvinut tällä kertaa esitellä yhtä kappaletta enempää: sen verran hauras on taiteilijan omatunto, sen verran vahva on epäonnistumisen pelko.
KP: Rikkipää oli oikein mukava lisä kesälle, koska saatiin uutta ohjelmanumeroa pitkään paikallaan jumittuneeseen settilistaan, sekä hieman varmuutta ja lisäuskoa uutta materiaalia kohtaan, koska jengi näytti pitävän kappaleesta. Muutenhan kesä meni hyvinkin rennosti, koska keikkoja oli huomattavasti vähemmän kuin esim. viime kesänä.
E: Tuntui erittäin hyvälle huomata, että eturivin vakikalusto oppi Rikkipään sanoituksen varsin mallikkaasti kesän aikana.
P: Miusta tää oli ehkä mein paras kesä! Tuntuu, et keikat vaan paranee vuosi vuodelta. Ehkä osasyy oli myös siinä, että saimme soittaa enemmän päälavalla kuin aikaisempina kesinä. Tavallista vähäisemmän keikkamäärän huomasi vasta syksyllä – tässäkö nää jo oli? Tahdon lisää!
H: Jos miettii, mitkä kuluneen kauden asiat vaikuttavat tulevaan levytystyöhön, niin ainakin itse imeskelin musiikillisia vaikutteita tulevan levyn kappaleisiin Mastodon-yhtyeeltä. Tätä jenkkibändiä voin lämpimästi suositella haastavamman rock-musiikin ystäville, niille, jotka pitävät arvossa kokonaisuuksien luomista (eikä pelkästään kappaleiden tai albumeiden sisällä, vaan jopa perättäisten julkaisujen kesken) ja uskaliasta tyylikokeilua. En väitä, että yksikään tulee levyn kuultuaan sanomaan Stam1nan kuulostavan suoraan kyseiseltä bändiltä, vaan että vaikutteet näkyvät enemmänkin tuossa musiikillisen, sanoituksellisen ja visuaalisen kokonaisuuden yhteensovittamisessa.
E: Aitiopaikalta voin muutaman vuoden kokemuksella sanoa, että Antti ja Pekka ovat molemmat kehittyneet kypsemmiksi ihmis… säveltäjiksi.
P: Tuosta en tiedä, samalle ne miun biisit kuulostaa taaskin..
H: Toivottavasti fanit tulevat kuulemaan ja huomaamaan myös Stam1nan neljänneltä albumilta myös kosketinmies Emilin kasvaneen roolin. Tai toivottavasti edes Emil huomaa sen… Mies on tehnyt jättimäisen hienoa työtä saatuaan vakijäsenyyden mustan, tunkkaisen ja raskaan ryijyn laskeuduttua olkapäiden ylle. Emil on kuin jousipyssy. Emil on viritetty tappavalla nuolella ja kärki osoittaa 45:n asteen kulmassa Tampereelta Lemille. Lemi, varo! Suomen kulttuurikerma, teitä on varoitettu!
KP: Emil on kyllä aktiivisuudessaan vienyt minun sydämein. Ja uskon, että tulevalla levyllä Emilin osuus näkyy entistä vahvempana – myös musiikin ulkopuolisissa tekijöissä.
E: Arvioin tyytyväisyyttäni miksauksen jälkeen. Ei vaan, vakavasti ottaen on ollut hyvä huomata, että isompi rooli on ollut taiteellisesti erittäin perusteltua.
P: On ollut kyllä hienoa seurata, miten hyvin Hippiäinen on istunut porukkaan, joka on erittäin tiivis.
E: On ollut myös ilo huomata, että bändin juomatottumukset eivät ole muuttuneet kevään treenisessioista. Ensimmäisten treenien päätteeksi Kake johdatti meidät rapujuhliin penthouseen.
H: Tietysti neljännen albumin tyyliin ja saundiin vaikuttaa tämän Suomen parhaan hevibändin jäsenten yhteiskemia (tai kemikaalien yhtäaikainen viihdekäyttö). Ja huumorintaju. Ja lukuisat alkoholinkatkuiset naurukohtaukset keikkabussissa. Ja monet pahanhajuiset pierut, joiden päästämisen takia saa ansaitusti välillä jopa nyrkistä. Ja mainitsinko: Suomen parhaan hevibändin kosmoksellinen ylivertaisuus ja dominointi (useassa ulottuvuudessa samanaikaisesti)!
KP: Toivon myös erittäin paljon, että saamme taltioitua tulevalle rieskalle saman raikkaan ripulin tuoksahduksen, jonka saimme taltioitua kevään Duurijuopot-demollekin.
H: Kesän makeat herkut on mussutettu ja syksyn varalle pakastin on täytetty eväillä. Studioon painutaan siis ennen vuoden vaihtumista. Luvassa on kuitenkin jo ennen tätä yllätyksiä ja erikoisuuksia, joista Sinä, rakas internetin käyttäjä, saat nauttia rintamus innosta tykyttäen. Ja lahje.
KOMMENTOI