H: Stam1na goes boat! Pahimmat ruosteet rutiineista karisteltuina heräilin Luziferin punkasta naama kaksinkerroin. Freetimessä oli taas hilluttu. Edessä päivän koitoksena oli lauttamatka Tallinnaan. Siispä kipparihattu klipsillä päähän ja Mokomien kanssa laivaa lastaamaan! Mutta miksei Marko Annala suostunut tanssimaan päivätanssiaisissa kanssani?
P: Laivamatka meni iisisti, vaikka juhlahumu alkoikin nousta kanssaihmisissä. Ostin dödöä.
kp: Törmäsin laivalla Mörbid Vomitin ukkoihin, jotka olivat rennolla ja yllättävän selväpäisellä tuulella. Yhteistä historiaa on bändin kitaristikaksikon kanssa paljonkin aina samasta asuinkaupungista lähtien, joten kaikennäköistä kuulumisten vaihtoa ja päivittelyä joutui suorittamaan. Tässä kohtaa taisi myös väsyttää aivan saatanasti, koska yöunet olivat jääneet johonkin pariin tuntiin, jos siihenkään. Lepihommista ei ollut tietoakaan, koska sujahdimme heti satamaan päästyämme Huurun kanssa haastishommiin pariinkin eri paikkaan – olemmehan sentään kansainvälisiä rocktähtiä.
H: Von Krahlin keikkalauteita oli kuvailtu lämpöisiksi. Mutta mahtoi olla soijaissta myös yleisön puolella, olihan Tallinnassa verkostoiduttu jo koko kuluneen viikon ajan… Könysimme Tallinnan edukkaiden taksien ovia paukutellen ja reissukamojamme kolistellen Krahliin toteuttaaksemme headline-keikan soundcheckiä. Vanhan kaupungin mukulakivetykseltä veivät kiviset portaat yläkertaan. Mesta oli korkea, lava mukavan syvä ja takahuonekin sympaattisen tiivistunnelmainen. Jaoimme sen venäläisten ja virolaisten heviukkeleiden kanssa sulassa sovussa, rallienglantia loksautellen, limppareita poksautellen.
P: Olimme hyvissä ajoin paikan päällä ja saimme teknikoilta luvan alkaa kasata lavaa. Suunnitelmani terassin lämmöstä sai jäädä, olihan paikalla vuokrattua backlinea ja hyvää aikaa tehdä tsekit alta pois. Kerry Kingin signature Marshall-nuppi oli positiivinen yllätys ja muistakin värkeistä saatiin ääntä ulos. Paikalle alkoi saapua myös muiden illan bändien porukkaa ja sitähän riitti. En ole edes varma, kuinka monta bändiä iltaan mahtui. Tunnelma oli kuitenkin positiivinen ja suomeakin osattiin riittävästi.
kp: Viimein pääsin testaamaan keikkapaikan naapurissa sijaitsevaa ”Vegan Restaurant V” -ravintolaa Emilin kanssa, ja voi jukopliut’ että oli hyvää settiä! Lämpimät suosittelut kelle tahansa Tallinnassa pyörivälle, todella maittavaa sapuskaa!
P: Nopea lepi hotellissa ja saavuimme keikkipaikalle vasta lähempänä h-hetkeä. Bändien ja vieraiden määrä oli runsas ja ahdas bäkkäri entistäkin ahtaampi. Sopu antoi sijaa ja oli aika näyttää, mistä Stam1nan Mars-kana pissii.
H: Lutakossa moshpit oli pyörähtänyt käyntiin jo ensimmäisen biisin Ikoneklasmian aikana. Vaan eipä kauaa tarvinut Tallinnankaan pellavarinkiä odotella: paikalle osunut jengi saatiin liikkeelle jo Pienten vihermiesten lävähtäessä käyntiin. Juuri ennen vetoamme kerrosta alempana esiintynyt Mokoma oli aktivoinut massan temmellysmoodiin, paidat jo valmiiksi kosteina Tallinki aloitti yöllisen piehtaroinninsa. Keikka oli hyvä, ellei peräti vittimäisen jämäkkä. Hyvä Stam1na! Erään talon tekniikkaan kuuluvan paikkalaolijan mukaan jokainen esittämämme kappale vaikutti loppuun saakka hiotulta, ”very professional”. Palaute sai uskomaan, että myös vuodesta 2016 tulisi lunastusvuosi. Jäniksen vuosi.
P: Keikki oli mainio, vaikka myöhäänhän se meni ja jengillä paikat ja korvat puuduksissa usean bändin jälkeen. Näillä ulkkarikeikoilla on jotenkin aina enemmän näyttämisen meininki, kuten nytkin.
kp: Keikkapaikka, henkilökunta, yleisö ja itse keikka toimivat kaikki kuin lemiläinen huussi! Ja tämä oli ollut ilmeisesti järjestäjillekin näytön paikka metalli/rock-illan puolesta, koska he olivat päässeet nyt ensimmäistä kertaa ns. parempaan mestaan järjestämään iltaa Tallin Music Weekin aikana. Todella hieno homma, että ilmeisesti molemmat viikonlopun hevi-iltamat olivat myyneet loppuun, koska se tietänee jatkoa hyvissä puitteissa järjestäjille!
P: Jos keikki meni myöhään, niin jatkot menivät aikaiseen. Tallissa osataan bailata for sure.
KOMMENTOI