H: Eipä mitiä nii huonoa, ettei siit’ mitiä hyvvee seurais. Painelin Sirkuksen pelleilyn jälkeen nukkumaan ja vitun nopeasti. Vitutti. Aamulla ei vituttanut niin paljoa. Katselin Kai-Pekan ja Emilin ruhoja ja naamoja. Tunnistin niistä itseni. Mutta tänään kaikki olisi toisin! NOSTURI!!11!1!!
E: Retrospektiivissä voin kommentoida, että tämä ensimmäinen aamu krapulassa oli vielä tuleviin kahteen seuraavaan nähden kaikista pahiten.
H: Valo-Thomaksen auto laukesi kadulle, kuin kutsumusammatissa toimiva aikuisviihde-ekspertti. Pakkauduimme Gay-bussiin, kuin joku saatanan testilaboratorioon rahdattava kissapesue. Yhdeksän suurta paitalaatikkoa tilaan, jossa lähtökohtaisestikaan yksikään matkustaja ei mahdu edes pitkäkseen pistämään. Näin matkustaa vittu Suomen rock-eliitti!
E: Meille olikin tyypillisen Omppuhotellin sijaan tällä kertaa varattu ökyhotelli oikein keskustasta, mutta harmiksi ei ehditty nauttimaan sen antimista selvinpäin, ennen keikkaa. Siinä sitten tapettiin aikaa höröttämällä Hyyrysten (kyllä, monikko) vitseille aina keikkaan asti.
H: Nosturi ei pettänyt tälläkään kertaa. Vitusti ihmisiä, vitusti ääntä, hyvä monitorointi, hyvä tila, hyvät järjestelyt. Lohi- ja vöyhötystunnelma leimahti jälleen liekkeihin Hyyrysten kokoontuessa vouhotuksen tunnelmissa. Ja mikäpä sen parempaa, kuin tämä: aikaa sitten loppuun kaupattu show kunnialla lävitse, kurkkukin kauden parhaassa jamassa, takahuone väärällään kirkasteita ja a’vot, hyvää tunnelmaa!
E: Huono omatunto alkoholin käytöstäni valtasi minut. Olin yksin Helsingin ydinkeskustassa, sydämessäni sammumaton palo juoda vielä vähän, suunnata vielä yhteen baariin. Löysin sellaiseen, tuttuja naamojakin ja sain vieläpä ravintolatyöntekijältä oikean ainesosan puutteesta johtuen variaation uudesta suosikkialkoholijuomastani, josta sittemmin taas on tullut minun ja Kaken bäkkärisuosikki. Mutta tästä lisää myöhemmissä keikkaraporteissa.
KOMMENTOI