Viimeistä vietiin. Perinteiset autonpakkaamiset reeniksellä ja matkaan. Muistaakseni kuuntelimme ja katselimme matkalla eri taltiointeja vuosien varrelta – omia siis. Meininki on vuosi vuodelta mennyt hurjemmaksi kaikin puolin ja soittotarkkuus hävinnyt samalla. Mutta mitäpä näistä, kunhan ei tarvitse livelevyä julkaista…

Kuopioon saavuttiin, roudattiin ja hymyiltiin. FM2000-yhtyettä halailtiin, kaljaa maisteltiin ja piilossa lymyiltiin.

FM2000-orkesterin keikka oli aika helvetin hyvä. En nyt muista kyllä katoinko koko keikkaa, koska yleisön puolella alkoi olla aivan helvetin kuuma. Jossain vaiheessa siirryin takahuoneeseen maistamaan fisua ja avaamaan aarrekassini sisältöä. Ai mikä aarrekassi? No keikkakassi tietenkin! Jätkät vittuilevat aina kuinka ”pahalle” meikämanne haisee keikkavaatteissani, mutta nyt oli luvassa jotain aivan muuta: oli nimittäin unohtunut Imatran keikan vaatteet kassiin ja sinne olivat jääneet muutamaksi viikoksi märkinä muhimaan. Kyllä muuten toimi!

No sitten se keikka. En nyt jaksa tarkistaa mitä on tullut kirjoiteltua aiemmista Henkan keikoista, mutta sellanen fiilis miulla on, ettemme ole koskaan saavuttaneet kyseisessä paikassa suurinta mahdollista hurmosta, vaikka kivaa on aina ollutkin. Nyt kuitenkin oli jokin asia toisin, ja meininki oli alusta pitäen vallan mainio! Porukka yritti ahtauspäissään ja päissään pitata villimpien kaatuillessa holtittomasti lavalle. Mahtimeininki!

Palkitsimme itsemme keikan jälkeen useilla ravintola-annoksilla, sekä keskityimme sotkemaan aikuisviihdelehden malleja uuteen uskoon. Vitti että nauratti… Ainakin vissiin? Vepa oli ainakin liekeissä…