Olkkonen toteaa: "Kyllä, Antti, legosi ovat läpimädät!"
kp: ”Kotikaupungin” keikki edessä, ja vieläpä festarikeikka! Mitä ihmettä, Lappeenrannassa tapahtuu jotain? Kyseessä on kaiketi maailman ensimmäinen Rakuunarock, joka järjestetään kauniissa Linnoituksen ympäristössä. Ja edellisenäkin viikonloppuna samalla paikkakunnalla oli ollut joku musiikkitapahtuma. Onko Lappeenranta mennyt aivan sekaisin?
Muhammond Lähteenmäki tuli hakemaan miuta puolen päivän kieppeillä Lahest, josta matka jatkui aina Lappeenrantaan asti. Reppu oli pakattu ääriään myöten täyteen ja mukana kulki myös poikkeuksellisesti meikämandoliinon sähkökitara. Syynä varustautumiseen oli viikonlopun aikana alkava toinen tehotreeniviikko, jonka tarkoituksena on hieroa kesäkuussa demotut kappaleet tiukemmiksi, paremmiksi ja mahdollisimman valmiiksi. Kesäkuussa saimme muistaakseni 11 kappaletta talteen. Nyt ne pitäisi ottaa taas haltuun ja siihen päälle harjoitella vielä yksi aivan uusi kappale…
Mutta mennään takaisin keikkapäivään. Paikalle saapuminen oli osastoa huumori, koska kukaan järjestysmiehistä ei tuntunut tietävän minne meidän pitää mennä. Mukulakivikkoisessa Linnoituksessa ajourakkaa ei helpottanut juuri auenneet portit ja niiden mukana paikalle valuneet ihmismassat. Onneksi aina valpas miksaajamme Hector ”Old Spice” Jauhiainen tuli ystävällisesti vastaan avaten oman käden oikeudella kaikki mahdolliset portit, jotta hädissään olevat taiteilijat saisivat auton asialliseen parkkiin. Paikan päällä taisi olla muutakin Stam1na-miehistöä, joten muodolliset morjestelut kaikille ja täytettävien ilmapatjojen pariin. Huurunen oli taas rikkonut langattoman järjestelmänsä ja tarvitsi meikäläisen vekottimen lainaan. Sain tehtyä näin elämäni vaihtokaupat: pakki lainaan, jos Antti puhaltaa tarpeeksi vesileluja! Pitäisikö meidän hankkia varalangattomat? Ei, liian ammattimaista ja maksaakin vielä.
Pojat pumppaa - tytöt imppaa.
Ennen keikkaa bussimme alkoi täyttyä naisista. Kotikaupungin etuja ilmeisesti. Naiset olivat tosin meidän äitejä, siskoja tai serkkuja, mutta sehän ei lemiläisiä haittaa. Joitain valokuviakin taidettiin ottaa paikallisen Yleisradion tarkoituksiin, sekä jonkinlainen haastattelu tuli myös purkitettua. Sitten oli aika ajaa sukulaiset pois bäkkäriltä, eli bussistamme ja aloittaa rituaalit. Salaiset, mustat, Saatanaa ylistävät rituaalit.
Olimme valmiita. Nousimme lavalle, ja kas kummaa, siellähän oli jengiä! Lappeenranta yllätti aktiivisuudellaan, vaikka kello ei ollut vielä kuuttakaan. Heti keikan alussa tajusin aamulla ostamani hameen olleen virhe: hame oli aivan liian pitkä, hieman liian löysä ja olkanarut tippuivat koko ajan erittäin aistikkaasti pulkannaruilleni, mikä taas hankaloitti soittamista. Noh, ken leikkiin ryhtyy… Yleisö lähti leikkiin ihan hyvällä meiningillä, koska keikan aikana saimme nauttia muun muassa pitistä ja wall of deathista. Bändin suoritus taas oli ihan ok. Ei kesän huonoin, mutta emme päässeet ihan Ruisrock-Kokkola viikonlopun tasolle suorituksessamme. Liekö tutut naamat yleisössä luoneet lisäpaineita.
Keikan jälkeen ehdimme huilahtaa hetkeksi, kunnes velvollisuudet kutsuivat. Janoiset sukulaiset valtasivat bussin ja ankara keskustelu Lemistä, kylänmiehistä ja sukulaissuhteista alkoi välittömästi. Jossain vaiheessa iltaa sain privaattikyydin keikkabussillamme Lappeenrannan torille, jossa suu täyttyi veyllä! Hotellin kautta baariin, johon liittyi miltei koko kööri sukulaisineen. Loppuviikonloppu menikin sitten ihan hyvässä sumussa. Lappeenranta, aivan hyvä. Toivomme ehdottomasti jatkoa tälle tapahtumalle!
Stilli elokuvasta "Saatana saapuu Lappeenrantaan".
