H: Forssan majuri! Nobody can stop us now except Force Majour! Wo ist das Forssheim?! Is it a city or a village? Who runs this place, Sir Bhaumann?!
K: Ainoa kokemus Vorssasta on sen lihavan kaljun miehen juontama matkailuohjelma joskus taannoin. Tämä oli kutkuttavaa! Mitä tapahtuu Forssassa? Kuka tulee keikalle? Miten keikka menee? Uusia juttuja, hurjaa.
E: Miten v***ssa voi ajaa harhaan kolme kertaa Tampere-Forssa-välillä ja löytää perille ajaen viiden kilometrin verran päällystämätöntä tietä? Vastaus: luottamalla Google Mapsiin.
H: Erikoinen, hyvin erikoinen ilta tuntemattoman kaupungin salaperäisessä ytimessä. Roudasimme kamat salaperäistä tuplarööriä pitkin, toisessa röörissä oli rappusia, toisessa asfalttilattia. Lava oli littana kuin kylpyhuoneen peilitaso. Backlinen taakse jäi Charlien Enkeleistä tutut värilliset valoseinämät, joita vasten siluettimme piirtyivät irstaasti. Poseerasimme kuin maksulliset. Kake sijoittui kannuineen äärivasemmalle, Emil taasen äärioikealle. Mitä oli tapahtunut, sitten viimekertaisen poliittisen tilannekatsauksen…? Forssan täytyi olla takaperoismaa!
E: Keskusta on keskusta, vaikka voissa paistaisi.
K: Itku meinasi päästä, kun näin lavan. 5 metriä leveyttä, ja 2 metriä syvyyttä! Siinä on viidelle pop-sankarille + parille teknikolle suomalaista rock’n’roll todellisuutta aidoimmillaan!
E: Ennen keikkaa käytiin bändin voimin saunassa ja uimassa. Uima-asuttomuuden vuoksi sukeltelimme pikkupojan innolla. Uima-altaalta löytynyt rantapallo, pehmomaila, delfiinikellukkeet ja se outo, iso nännisaavi ilahduttivat meitä ja uskoisin, että valvontakamerasta meitä tarkastellutta respan tätiäkin. Terveisiä
K: Keikkahan meni loppujen lopuksi vitin hyvin! Forssa yllätti takaapäin, ja puun takaa! Pappa oli kusessa liikkuvan miksaustiskinsä kanssa, ja meininki oli hyvä, mutta ahdas. Ja tässä vaiheessa on hyvä mainita, että olimme saaneet myös loma-Tuomaksen, eli nykyisen valo-Tuomaksen takaisin! Welcome back, fatso!
E: ”Pappa, pidä kiinni tiskistä! Nyt mennään!”
H: Keikka oli jees. Pittitoiminta todellakin pisti Jusban koville. Heh, äijä jopa itse raahautui sanomaan asiasta jonkin keikan välissä. Hahaha! Papalta matkan taittamiseen oli varmasti kulunut kymmeniä minuutteja! No, semmosta. Keikan jälkeen oli hurvittelun aika. Tai ei niin, etteikö itse keikallakin olisi hurviteltu. Muistan kylmägeelin hyytävän kosketuksen paljaalla ihollani. Muistan margariinin lipevän imellyksen leviävän Kai-Pekan paljaalle iholle. Muistan salaperäisen suklaaämpärin!
E: Muistan sen, että oman auton avaimet polttelivat taskussa ja lähdin hotellille runk… mast… nukkumaan.
H: Hurvittelun jälkeen oli pitsan aika. Muistan pitsan hellivän tuoksunnan Forssan yössä, taksissa, hotellihuoneesssa. Muistan kaupanneeni pitsapaloja tekniikan väelle viiden euron kappalehintaan. En muista saaneeni korvausta – taaskaan (Helsinki-Vantaalla ostin pitsat koko porukalle saamatta korvausta). Muistan KAIKEN!
E: Minä ja Leinonen maksettiin yhteinen pitsamme Vantaalla!
K: Niin, paitsi sie kauppasit tekniikan sijaan pitsaasi miulle ja Peksille… I will pay, I will pay!
H: You’d better, Luke, ’cause I’m comin’ in for the green!
KOMMENTOI