Pakkasta -20 C, mutta S-ryhmän lihas ei luovuta!
kp: Ankara herätys. Aamuyöllä ravasimme vielä hotellin tupakkikopissa kera ikipirteän tekniikkamme. Vai olivatko he vain menneisyyden haamuja Porvoossa?
H: Tuli sitten lilliteltyä vuoden avajaistyyliin. Pari pullua per pullonokkaelukka. Tai, ainakin Kaikka tais ottaa pari vihriää pullua. Mie taisin lollotella peruslällyjä, vaikkakin keikan jälkeen tiskillä maisteltiin koko konkkaronkka nimikkolelluja. Myös tekniikan jäsenet, nuo janoiset sankarit! Siellä ne työaikana vaan kaatoivat lolloja kurkkuseen!
P: Taisihan nuo tulla kaikki maisteltua.
kp: Liljendalista lasten annokset pikkunälkään ja matka Kouvostoliittoon jatkui jatkumistaan. Hämppy oli vastassa reippaana ja roudailun jälkeen päätimme ottaa yhdet suunnittelujuomat. Melko usein reissuillamme terassikauden avajaiset ovat sattuneet juuri House of Rockiin, mutta tällä kertaa päätimme jäädä sisätiloihin.
P: Note to self: älä enää koskaan osta huoltoasemalta kanakoria. Jää syömättä.
H: Ja hyviin ”tiloihin” jäimmekin! Rokki-Housen terde on kyllä El Legendos. Nyt istuttiin sisällä, mutta nautinnollista sekin: samalla lilluttaa kaljukkaa ja tuijottaa, kun teknikkous kyhnyttää kamoja lavalle pydeliinii. A’votja!
kp: Pitkäksi venähtäneen ruokailun jälkeen koko porukalta oli aika lailla veto poissa. Vielä noin kymmenen minuuttia ennen keikkaa lähes koko bändin motivaatio mennä lavalle oli erittäin alhainen. Mutta lavalle astuessa jotain tapahtui ja ensitahdeista asti rokki raikasi kuin raikulin pojilla ja fiilis oli katossa. Kuun asennolla, ilmankosteudella, tarot-korteilla ja pakoputkilla oli varmasti iso vaikutus tähän muutokseen. Mutta hyvä näin, eikä toisin päin!
H: Lueskeltuani Welshin Paskaa ennen keikkaa oli sävel selvä! Olipa siellä kiva ruikuttaa maailmantilasta taas lauteilla. Kymi raikasi, yksi suurimmista joistamme! Muistaakseni aivot antoivat myös varsin luikehtivaa juontomateriaalia suoraan mikrofooniin… Jos en aivan väärin muista, oli lavalla hurrattava erektiollekin. No, kaipa sillekin pitää tässä iässä ruveta hurraamaan erikseen. Ja porukalla. Niin… Lisäksi oli kysyttävä yleisöltä kannattaisiko jäädä Kouvostoliittoon naattimaan löllöttimistä, vai lähteä dösän mukana kolkuttelemaan kotiportteja Lapeseen. Vaan eipä siinä yleisöä tarvittu, vain haju keikan jälkeisestä hiestä ja vilkaisu yläkerran bäkkärin jääkaappiin. Juhla! El Factual!
Joku tarkistaa Emilin polven. Kai-Pekka tarkkailee toimitusta. Emil ottaa yhteyttä jumalaansa.
kp: Koska koko bändi on yhtä lukuun ottamatta aikoinaan asunut Kouvolassa, tungosta Horon bäkkärillä oli jälleen luvassa. Ja mikäpäs siinä, kun saa istua iltaa hyvässä seurassa onnistuneen keikin jälkeen. Kouvola, 9+.
P: Kouvola, 8.
H: Kouvola, 9.
E: 9 joo. Lopulta hauskaa oli niin lavalla kuin takahuoneessakin. Kuten aina, koska bäkkäriboogie on HoRissa poikkeuksellista pitkän Kouvola-historiamme takia. Niinpä bileet jatkuivat aamuun asti, kuten aina, ja bäkkäri oli jälleen poikkeuksellisen mallikkaassa kunnossa seuraavana päivänä, kuten aina.
H: Plus, jos joku ei sitä vielä tiennyt, niin mie olen se joka siivoaa. Eikä mikään tekniikan apuri. Petasin sängyt ja kaikki. Alla todiste myös kunnioituksesta alkoholia kohtaan, jopa jälkeenpäin. Kuin jälkipitely, ammuttuaan laukauksen pyssyllä, kohti maalia, lonkalta, sojossa.
Herrasmieskerhon jäljet eivät jätä kylmäksi.
