P: Heräilin bussista siinä iltasella, kun Bablo väänti ääntä kohdalleen. Hyvä ryhmä on kyseessä ja olipa taas mukava nähdä mukavia miehiä. Keikka oli alkava vasta puoli yhdeltä yöllä ja ilta tuli käytettyä hikoiluun ja veden nauttimiseen. Laskin, että ainakin kolme litraa tuli vedettyä ennen keikkaa. Se kaikki olikin tarpeen, sillä täpötäysi Pakkahuone ilman ilmastointia on helvetti. Juuri ennen keikkiä elämä alkoi voittaa ja Pakkiksella todistettiin taas naurettavan kuuma ja hyvä keikka. Tällä keikalla löysin itsestäni sisäisen viihdyttäjän. Nautin joka sekuntista. Edellinen ilta Rovaniemellä vaati kuitenkin veronsa ja keikan jälkeen oli pakko painua hotellille nukkumaan Kaken viereen.
K: Juuh, viimeeksi varmaan 2007 vuonna on hävettänyt näin paljon. Oli yksinkertaisesti aivan liian kuuma keikkatoimintaa varten. Lisäsimme mm. suolaa vissyveteen, kävimme viilentävässä suihkussa, istuimme välillä pihalla, mutta halli oli niin kuuma, ettei mikään näistä auttanut. Keikan ensimmäinen biisi meni ihan hyvin, mutta sen jälkeen kunto lopahti täysin eikä loppukeikasta tullut mitään (omalta kohdaltani). Laulaessa/huutaessa näkö sumentui ja liikkuessa jalat meinasivat pettää. Oksennusta tuli suuhun ja pumppu hakkasi kahtasataa. Hävetti seisoskella lavalla melko paikallaan, mutta eipä sille mitään mahtanut. Ryhmänä vedimme kuitenkin todella hyvän keikan, vaikka oma suoritus vituttaakin.
H: Vihasin joka sekunttia. Heräsin bussista noin kello viisi, kävelin ulos ja pääsinkin kirjoittamaan välittömästi alaikäiselle faniryhmälle nimikirjoituksia. Kaadoin vettä päähäni ja varjouduin aurinkolaseihin: lettu oli palanut pohjaan pahemman kerran. Soundcheckissä sormien motoriikasta ei ollut hajuakaan. Tai, no, haju oli kyllä olemassa. Koko ilta ja yö oli yhtä ruusujen piikeillä tanssimista. Tuska oli loputon, kuin öljykenttää peittävä, jalkapallokentän nurmen kokoinen musta ryijy. Keikka oli pian ohitse. En tiedä, moniko helteisessä rakennuksessa huomasi lavalla mitään omituista, mutta veto oli kauden tuskaisin. Edes kevään flunssat eivät vetäneet vertoja kauhulle. Äkkiä vettä, suolaa ja sokeria ruhoon, ruho hotellille ja unten maille. Hienoa. Viikonlopun saldona siis helvetinmoista reissaamista junalla, autolla ja lentokoneella, suunnattomia lämpötilanvaihteluita, motoriikan kusemista. Näin se elämä etenee.
KOMMENTOI