K: Sauna. Heräsin aikaisin, liian aikaisin. Olin menossa takaisin sänkyyn, mutta mystinen grind core -artisti oli oksentanut sänkyyn paikalleni (ja päälleni), joten kuivasin hiukset ja menin lattialle nukkumaan. Stam1na on raju!
H: Vihdoinkin sain laittaa pitsan päähäni! Perjantaina Ouluun ajellessa, lähes enteen omaisesti, sain huoltoaseman ravintolassa pilaantuneen pitsan. Maku oli ummehtunut, edes pienessä tuiterissa se ei maittanut ollenkaan tuoreelle. Tämä oli selkeä merkki siitä, että pitsa ottaisi tänä viikonloppuna erikoisaseman Stam1nassa. Tai ainakin miun elämässäni. Niin, sain siltä Teboil-asemalta korvaukseksi sämpylää ja viiden euron setelin suoraan kouraan. Olin tyytyväinen.
E: Pizza on näytellyt Antille kummallisen isoa roolia elämässä tänä keväänä. Ainakin minun mielestäni. Silläkin huoltoasemalla, jolla pysähdyttiin alle sadan kilometrin päässä Kuopiosta ja jolla oli erinomainen noutopöytä lihasta kieltäytyvienkin näkökulmasta, Antti osti pizzan. Miksi joku haluaa syödä neljä tai viisi pizzaa parin päivän aikana? Pakko muuten sanoa, että kevään viehättävin huoltoasematyöntekijä työskenteli samaisessa paikassa. Aivan ihana. Olisi pitänyt kaapata mukaan, mutta kun sillä oli sormus kädessä. Multa ja Kakelta terveisiä!
K: Eikös se pysähdyspaikka ollut aakkosten alkukirjainten huoltoasemaketju? Havahduin loppukeväästä siihen faktaan, että tämä bändi oli alkanut boikotoida näitä kyseisiä navettoja, mutta pettymys oli suuri, kun jouduimme ”olosuhteiden pakosta” pysähtymään tänne.
K: Automatka oli perseestä, mutta onneksi se loppui aikanaan. Kake ”Rakkauden kartta” Vellamo ajoi muistaakseni taas päin helvettiä, joten armoton vittuilu oli enemmän kuin paikallaan.
H: Henkkaan päästessä oli oikeasti hämmentävä kuulla, että ennakkolippuja ”ei ollut enää paljoa jäljellä”. Mitä vittua. Olivatko ihmiset tulleet hulluiksi? Kuka haluaisi nähdä bändin samoine biiseineen, naamoineen ja sketseineen uudelleen? Miksi ihmiset eivät halua vain mennä viettämään rentoa lauantaita Kuopion kuumimpiin yökerhoihin, nauttimaan muutaman raikkaan drinkin mukavassa klubitunnelmassa? Huhut kertoivat, että kaupungissa olisi esiintynyt samana iltana sekä Stalingrad Cowgirls, että Jenni Vartiainen. Olimme vähällä hypnotisoitua!
E: Pakko muuten sanoa, että kevään viehättävin ravintolatyöntekijä työskenteli naapuriraflassa. Aivan ihana. Olisi pitänyt kaapata mukaan, mutta kun sillä oli työvuoro aamuyöhön asti. Multa ja Kakelta terveisiä!
H: No, kerta samaisessa Henrysissä oli puuhailtu keikkajuttuja vain muutamaa viikkoa aiemmin, tuntui illan veto lähtökohtaisesti rennolta tempulta. Lava oli sama, kamat olivat samoilla paikoillaan, ukoilla oli edelleen samat paskat samoissa housuissa. Nou problem. Koskettelimme paikalle ilmestyneen Holmstedin Jukan kaljua päätä ja menimme töihin. Viisitoista biisiä, Jack Daniels -pullo ja pakastepitsa!
E: Lainasin soitantaani Angelo Badalamentia ja savu-Tuomas loi erinomaisen mystisen intron encoren alussa tapahtuvalle spektaakkelille. Sitten Jyri hyökkäsi lavalle Antin kitaran kanssa ja kohta raikasi Tarantella yhteissoittona!
H: Italia-temppu meni täydellisesti. Lavalla haisi oksennus. Olin ylpeä itsestäni.
E: Leikittiin ruualla enemmänkin: Krishnaritva kävi syöttämässä eturivin vauhkopäille kääretorttua ja hakkasipa Hyyrynen siihen päänsäkin pari kertaa.
H: Keikan jälkeen homma riistäytyi käsistä. Kolvasin tinaa nassuun, kuin puukässän rähinä-Repe. Kippasin kiisseliä lettuun, kuin köksätunnin Kepe. Latasin turkkilaista rähinäsalvaa yksipiippuiseen, kuin veteraani-Veikko kertausharjoituksissa. Kehystin aivoja liuottimilla, kuin tohtori Bennie piilopirtissään. Muistan lätränneeni valkovenäläisillä. Paita haisi aivan kammottavalle. No, pitsalle en kuitenkaan päässyt. Harmi sinänsä. Mutta kiintiö kaikella.
K: ”Kiitos Jyri 23.00-xx.xx”
E: Jos keikka on klo 22, jää samaan ravintolaan aina valomerkkiin asti, eikä silti muista illan kulusta juuri mitään, on jo liian tottunut samoissa merkeissä kännäämiseen.
H: Jee, nyt lomille! Tai vitut tämä mikään loma ole: piiska vaihtaa vain kättä.
K: Ostakaa Stam1nan levyjä.
KOMMENTOI