Vuoden harvinaisin luontokuva: Kaakkuri antaa haastattelun!
P: Antakaahan, kun kerron sallitusta keikistä Kuopion Kulttuuriareena 44:ssa. Haluatteko, että kerron? Noh, kerron joka tapauksessa. Tarina alkaa siitä, kun jälleen kerran aamiaisen jälkeen uni ei tule silmään toivotulla tavalla ja notkumme tyhjän panttina Kaakkurin kanssa hotellihuoneessa.
Edellisenä päivänä Kai-Pekka oli väläyttänyt, että olisi menossa katsomaan itselleen stratocaster-sähkökitaraa Kuopion musiikkiliikkeistä. Intohimoisena kitarismin ystävänä en voinut vastustaa kiusausta, vaan lähdin tietysti mukaan tutkimaan, millaisia keihäitä Kuopiosta löytyy. Mukaan lähti myös kitarateknikko- ja jumala Jyrgen.
Ai että, mikäs siitä renkaita potkiessa ja kielisoittimia riplatessa. Mukaan pojalle tarttui hyvä perusstrato ja rautalanka soi. Himpun verran oudomman ostoksen teki maestro Hyyrynen, joka osti samalla reissulla kaksi vanhaa salkkumallista Yamaha-kitaravahvistinta. Jätkät alkaa ilmeisesti vanheta, kun näin vintage-kamoista syttyvät. Niissä on muuten sairaan hyvä clean-soundi, ihan käyttiskamaa stutiossa.
Rautalanka-Kaikka vaihtaa uuden vaihteen elämäänsä.
Keikkipaikka oli iso halli, josta tuli yläasteen liikuntatunnit mieleen. Mutta lava oli iso ja se on aina plussaa. Heti kärkeen tehtiin leppoista haastis, jossa käytiin läpi yhtyeen historiaa ja Kaken tunne-elämää. Tsekit, ruokailut ja hetkeksi takaisin hotellille.
Täytyy myöntää, että en tiennyt, mitä odottaa tältä keikiltä edellisen illan erinomaisen Henkan keikin jälkeen. Kaikki odotukset kuitenkin ylittyivät, kun homma lähti käyntiin Kulttuuriareenalla. Nuorukaiset olivat täynnä energiaa ja nälkäisiä tarttuen jokaiseen lavalla tapahtuvaan hetkeen ja antoivat huimasti energiaa takaisin lavalle. Yleisö oli parasta A-luokkaa ja keikki hyväntuulinen ja rento. Tätä tämä homma parhaimmillaan on: vuorovaikutusta yleisön ja bändin välillä. Nuorissa todellakin on tulevaisuus. Mutta jättäkää ne energiajuomat juomatta.
Keikin jälkeen järjestyi pikapikaa nimmarointitilaisuus, johon juniorit jonottivat sankoin joukoin. Mahtavaa, että voi pienillä teoilla ilahduttaa nuorten elämää. Hymyä riitti.
Nimmaroinnin jälkeen siirryimme pikavauhtia Kaken ohjastamaan bussiin ja nautimme toistemme seurasta mandoliinia ja busukia näppäillen, laatujuomia nautiskellen. Öinen matka jatkui Ristiinasta henkilöautolla Kouvolaan ja nohevimmat meistä ehtivätkin vielä Kouvolan yöhön. Itse jäin valo-Tuomaksen lattialle koisimaan. Kiitos Kuopio, me ollaan (kebab) dangereita kaikki, kun oikein silmiin katsotaan!
Voimakolmikko tekee taikojaan ei-niin-pyöreän pöydän atmoksessa.
