H: Kesä! Vuorokauden alkaessa olimme ostaneet 70-luvulta aikakoneella siirretystä hotellirespastamme mm. kuohuviiniä, jota särpimme mykistävän järvimaiseman öisessä syleilyssä. Mustan ja sinisen peilityynin veden takaa kaukaa kuului lokkien äänekäs mellakka, sekä kuikan salaperäinen vihellys. Vihelsin takaisin. Kuikka vastasi. Olin suomalaisen ikimystiikan ytimessä, kuin Kalevalan sivulla seikkaileva ikäurho.
E: Hmmm…
Antti = Väinämöinen
Kake = Lemminkäinen
Pekka = Ahti
Kaikka = Joukahainen
Minä = Aino
Jyri = Seppo Ilmarinen
Jusbaum = Antero Vipunen
Tuomas = Kullervo
Teemu = Tiera
H: Pääsin päivän parhaaseen kohtaan: tilasin Viitasaaren pysähdyksen yhteydessä pannupitsan. Täytteet? Vuohenjuusto, aura, katkarapu, valkosipuli, orgegano.
E: Oli muuten vuosiin ensimmäinen pannupitsa, minkä tilasin minäkin. Ja aivan helvetin hyvää. Oikein harmitti, etten seuraavana aamuna löytänyt hotellin vastaanoton jääkaapista enää take away -pussejamme.
kaiken tarpeellisen reissuun!” />E: Onkohan nuorisotalokulttuuri kuolemaan päin? Itse en ollut koskaan kovin aktiivinen nuorisotaloteini (ellei lasketa valoisia vuosiani Tyrwään nuoren seurakunnan tiloissa), mutta kyllähän sen soisi pysyvän vireänä. Harmiksi en kuitenkaan ole nähnyt kuin vanhoja, puusta rakennettuja, rintamamiestalotyyppisiä ja todennäköisistä homevaurioista kärsiviä nuorisotaloja.
H: Riipaisin nuorisotalon pihassa muutaman ginin aikani kuluksi. Virhe. Jo soundcheckissä huomasimme, että lavalla vallitsi nöyryyttävä kuumuus. Pelkkä kitaroiden ojentelu lattiatasolta Jyrille lavalle aiheutti hikoilua. Entäpä sitten reilun tunnin äärimmäinen riekkuminen, maksa tulehtuneena, keuhkot äärimmilleen huudettuina? Olin pelkotilassa, jota ei helpottanut ollenkaan ruoka-annoksen noin 40 minuutin odottelu, saatika vain noin 10 minuutiksi typistynyt päiväuniosasto. Ylös, ulos ja hommiin, perkele.
E: Ruuan odottelua ei helpottanut yhtään hetkeä aiemmin saamani tieto, jonka mukaan Kiira Korpi olisi lyhykäisen sinkkuuden jälkeen vaihtanut lumilautailijansa Arthur-nimiseen miesmalliin. Lumilautailijoissa on särmää; lumilautailijat muistuttavat skeittaajia, eikä ”urheilu” ole vielä ottanut niskalenkkiä hauskanpidosta. Miesmallit… Kiira, miksi teit sen?! Sydämeni on murtunut.
H: Tuska oli loputon. Ihmiset olivat lamaantuneita, joko pohjoisen savolaisuutensa iskeminä, tai sitten poikkeuksellisen kuumuuden halvaannuttamina. Voi myös olla, että kyseisen nuorisotalon liikunnallinen anti oli imenyt voimat porukasta jo kahta sukupolvea aikaisemmin. Kukaan ei tiedä varmasti. Mutta ankara saatanallinen hevimusiikki sulatti selväpäisestä yleisöstä pahimpia lukkoja jo vartin jälkeen ja pian saimmekin aikaiseksi aivan kivan puuhahetken. Siihen kuului saatanallisia yhteislauluhetkiä, paholaisen valtaa korostavia ryhmämanauksia, sekä kuvitteellisen viinanpirun ylistämistä.
E: Keikkapaikka oli ehdottomasti kuumin, jossa olen koskaan soittanut. Jälkikäteen tosin kuulin huhua, että ilmastoinnissa olisi ollut jotakin vikaa.
H: Yöllä pääsimmekin sitten tanssiravitolaan, jossa juurekas tanssiyhtye rytmitti paikallisten CassisAlma-drinkkien kumoamista kaksin käsin kitusiin. Tapasimme myös paikallista nuorisoa, joka sekin ymmärsi ”pullollinen kuohuviiniä kävelymatkalla baariin” -metodin epäpyhän kauneuden.
E: K. Hyrrä ja Kohtalon tähti veti kyllä monta loistavaa settiä illan mittaan. Oikein tuli ikävä 60- ja 70-luvun käännössanoituskulttuuria. Terveisiä vaan Kissikseen ja kiitos tansseista!
CassisAlma:
– viinaa
– mustaherukkalikööriä
– spritea
– ?
KOMMENTOI