Suomen mörköluola numero yksi. Tontut työssään... Vihellellen...
(Susanna Honkasalon valokuvareportaasi Tavastialta)
kp: Tämä viikonloppu on varmasti erikoisin meidän Kebab Danger II -kiertueesta, koska Stam1nan lisäksi lauteille nousee monta muuta orkesteria Sakara Recordsin kymmenvuotisen uran juhlimistamisen merkeissä. Tätä tapahtumaa tuli fiilisteltyä jo aiemmin viikolla. Sakaran jätkät ovat tehneet melkoisen työn näiden kuluneen kymmenen vuoden aikana, joten eihän siinä voinut olla kuin helvetin onnellinen heidän puolesta. Mokoman ja meidän lisäksi lauteilla nähdään lähes loppuunmyydyn viikonlopun aikana myös Rytmihäiriö, Jarkko Martikainen ja Nerve End. Kuulostaa bileiltä!
Olimme paikan päällä jo hyvissä ajoin päivällä, mutta morjestelut ja halailut jäivät heti alkuun lyhyeksi musakauppojen kutsuessa. Musamaailmasta lähti kaksi laatikkoa Warwickin kieliä messiin, minkä jälkeen oli kaupan vaihto ja Levytukku. Kake olikin siellä jo odottelemassa valtavan pahvilaatikkokasan kanssa. Oli kalvoa, tsembeä, kyproc-levyä, tapettia, lautasia, moottorisahaa, moottoripyörää, veneitä, koulukirjoja ja kaikkea muuta vastaavaa, mitä yhden viikonlopun aikana keikalla tarvitsee. Tämän jälkeen kävelin Kaken ja Lätsän mutsin kanssa Fattalle fiilistelemään Stockan Kluuvia stögejä stumppaillen. Jäbä sprägäs keskel steissii ja joku hipsteri heitti flyygat Kaken spärdärille ihan Krunikan pleissin mestoilla. Lätsä fiilas et tämmöst stygee ei ookaan näkyny bloossish keskel bissekorii vähään aikaa, joten oli pakko tarttuu founiin ja heittä Lartsalle yläfemma ja vitunmoiset läpät keskel Olan ostarii. Huh huh!
Guitar Hero 2013?
Tsekin jälkeen Mokoman lätkähullut saivat suurimman osan meistäkin mukaan seuraamaan Saipan peliä netin kautta. Sehän näytti ihan hyvältä ensimmäisen erän ajan, mutta sen jälkeen alkoi näyttää hieman tutummalta. Eihän se oikein lähtenyt. Harmi, koska ilta olisi ollut erinomainen, jos olisimme päässeet louskuttamaan leukojamme helsinkiläisille joukkueensa tappiosta. Ainiin, pitää muistaa mainita rock-Uskottavuuden nimissä se, että joku saattoi juoda kaljaa. Huh huh!
Rytmihäiriö, bändi jota paavikin pelkää, oli avausvuorossa ja heti startin jälkeen ei jäänyt epäselväksi kenellä on tänään isoin pitti. Jätkät taisivat vetää vanhojen klassikoiden ohella pari uutta biisiä, jotka toimivat ensikuulemalta helvetin hyvin. Levy taitaa tulla toukokuussa, joten ei liene epäselvää mikä pyörii Stam1nan kuudennen levyn demojen ohella silloin eniten kotisoittimessa. Hurja bändi.
Itäsuomalaisia maahisia.
Joensuun poikien puolituntinen setti jäi tänä iltana tsekkaamatta, koska omaan keikkaan valmistautumiseen oli aikaa vain se puoli tuntia Rytmihäiriön jälkeen. Ennen meidän vetoa Tavastian grand master Juhani Merimaa kävi pitämässä synttärisankareille pienen puheen, joka valitettavasti jäi kuulematta tukan kastelun takia, mutta onneksi se tallentui videokameralle jälkipolvia varten. Kiitos Juhanille!
Uuden Kebab Danger Themen soidessa oli aika astua lauteille ihmettelemään täpötäyttä Tavastiaa. Helvetisti porukkaa ja hirveä huuto päällä. Kolmantena soitetun Tavastian nimikkobiisin aikana pittitoiminta oli aivan käsittämättömän hienoa. Muutenkin keikka tuntui etenevän jotenkin näennäisen hallitusti raivon ja rentouden rajamailla. Basso laukesi Emilin kanssa samanaikaisesti kesken keikkaa, joten meikäläinen kahlittiin piuhaan loppukeikaksi. Syyksi paljastui langattomasta lähettimestä ulos lentäneet patterit. Toiminnassa oli ilmeisesti liikaa G-voimia (ei tosin samoja kuin Rytmiksellä)… Muistimme myös paria päivää aiemmin, että Mokomat lupasivat soittaa meidän tuotantoa, joten meidänkin oli pakko vastata haasteeseen – edes jotenkin. Testasimme tsekissä kerran aiemmin päivällä Kasvot kohti itää -rallin kertsiin asti, joten uskalsimme soittaa sen keikallakin. Ihan hyvin se vissiin meni. Taisimme laulatuttaa jengillä vielä synttärilaulut Sakaralle. Kaiken kaikkiaan veto taisi olla aivan hyvä, vaikka leirissämme henkilökohtaiset mielipiteet taisivat jakautua kahteen eri äärilaitaan.
Itävantaalaisia maahisia.
Meidän jälkeen ison salin puolella oli vielä synttärisankareiden vuoro. Ukot louhivat menemään kuin nuoret seeprat Aaltosen Miitrin ruuvatessa volumen yhteentoista. Jossain vaiheessa bäkkärillä kilistellessämme Santtu pamahti paikalle basso kourassa ja pyysi jotain meistä soittamaan Kasvot kohti itään -kappaleen. Mie en saanut mennä, koska se ei olisi hauskaa, joten vaihtoehtoina oli Peksi tai Kake. Lopulta Peksi suostui, joten spektaakkelin ainekset olivat valmiina! Lemin Flean seikkailut basson varressa naurattivat melkoisesti, koska näkyyn ei ole yksinkertaisesti tottunut. Saattoi olla jopa Peksin ensimmäinen esiintyminen basistina livekeikalla? Noh, hyvin se meni ja taisihan toi Hyyrysen Lassekin käydä vielä vierailemassa, kun Moksut soittivat Pahan arkkitehdin. Moksut soittivat kappaleen paremmin kuin myö, mutta ei kerrota sitä kellekään. Shh shh…
Bileet jatkuivat Lätsän, Spyrden ja Steissien kanssa yömyöhään. Onneksi tämä ei loppunut vielä tähän, koska synttärit jatkuisivat vielä huomenna. Kuinka moni on muuten saanut juhlia pentuna 10-v synttäreitä kaksi päivää putkeen?
Lemiläinen maahinen liittyi jättiläisperheeseen!
