Kalle ja Emil.

kp: Oho, meinasi mennä bailaamisen puolelle. Ehkä se vähän menikin. Nyt ei auta morkkistella, vaan lähteä meille varattuun saunavuoroon, joten uikkarit ja vissy messiin! Siellähän oli jo Saikkosta, Jussia, Anttia ja Emiliä. Jostain syystä kuskimme Ville, joka varasi saunan meille ei ollut läsnä…

P: Ei mitn saunoja, ylös ulos ja hakemaan aamiaista. Näillä eväin päivä lähtikin mukavasti liikkeelle ja kohta tapaisimme erään maailman rikkaimmista ja rakkaimmista hahmoista.

H: Tuomo Saikkonen! Hän kylvetti meidät, pesi tukkamme lähdevedellä, uitti shampanjassa ja kertoi meille tarinoita nousevan auringon maasta. Lauantai alkoi siis palaveerauksen merkeissä. Olemmehan ammattilaisia!

Lasse ja Pekka.

kp: Jatkoimme saunasta Saikkolan kanssa syömään ja pitämään palaveria. Hieman pöhnäisesti lähtenyt lauantai sai paljon uutta elämää Suikkasen visioiden ja suunnitelmien myötä. Meillä on paljon hyviä juttuja tulossa, jos vain suinkin ne toteutuvat, ai saakeli. Yksi niistä on jo julkaistu Japanin vierailu. Uskomattoman hienoa!

P: Suunnitelmat taisivat kiteytyä jotenkin näin: ”tämän paremmin eivät voisi asiat olla”. Myhäilimme ja toivoimme parasta.

H: Tuomo tarjosi hampurilaisen, jossa oli laktoosia!

Hedel-Manin paluu!

kp: Palaverin jälkeen pyörähdimme paikallisessa Levykauppa Äxässä heiluttelemassa tussia ja vääntämässä naamaa kameralle. Porukkaa oli oikein mukavasti ja kaiken maailman erikoisuuksia sai taas allekirjoitella. Jollain oli työhaalarit, jollain toisella taas koko meidän tuotanto eri versioina. Pakko nostaa hattua.

P: Nimmarisessiot ovat aina mukavia, porukkaa riittää hymyssä suin ja sitä kautta saa tähän homman aika eri perspektiivin. Ihan mahtavaa porukkaa nuo ihmiset!

kp: Levykaupasta tarttui mukaan tällä kertaa Ulverin Wars of the Roses, ihan vain hienon levynkannen vuoksi. Lahdessa matkaan tarttui Calliston viimeisin ja Joensuusta Iiwana Julman Hallelujah. Yritin kuunnella viimeeksi mainittua joku päivä, mutta rupesi ahdistamaan. Pitää koittaa joku toinen päivä uudestaan…

P: Miun käteen jäi lähinnä progemetallia, lähinnä tuttujen hehkuttamat uusi Dream Theater ja Peripheryn EP.

H: Valitsin Alicia Keysin ja 30 Seconds To Marsin uusimmat albumit!

kp: Klubin soundcheckissa otettiin haltuun Likainen parketti. Eka kerta oli vähän haparointia, mutta tokalla kerralla homma toimi hienosti. Meille oli varattu soundcheck-aikaa kahdeksaan asti, mutta pääsimme lavalta pois jo puoli seiskalta. Välittömästi yhteys Kalleen ja Lasseen, eli illan lämppäri Cardinal Noireen ja tiedustelut olinpaikasta. Odotimme Kallea ja Lassea pyörimällä innoissamme ympyrää kuin pienet lapset, jotka odottavat malttamattomina joulupukkia.

P: Lasse, Kalle ja Turo – ei niitä koskaan tarvitessa näe.

H: Ns. Ripulimiehet ovat kuvioissa, muodossa tai toisessa!

kp: Pikainen pyörähdys ja selän oikaisu hotellilla teki hyvää. Päivä oli ollut raskas ja väsyttävä hyvällä tavalla lähinnä kaikenlaisen informaation puolesta. Aivot menevät maalaispojalla niin pienistä asioista sekaisin…

H: Pyrähdin sänkylöiseen juuri ajallaan: telsusta puski Bulttipoissia! Höhötin reporankana ja annoin PP-Peteliuksen, Kallialan ja Nukku-matin toimittaa miut suloiseen koomaan.

kp: Cardinal Noiren klo 22 alkanut setti oli pakko tsekata. Jätkillä oli videoseinä tukemassa heidän industrial-säksätystä, mikä toimi hienosti. Yleisössä näytti olevan reaktioita laidasta toiseen. Päiden nyökytyksistä päätellen osaan kolahti ja ”vittu mitä paskaa” huudoista päätellen osaan ei. Mie olin ihan myyty, helvetin hienon kuuloista kamaa. Odotan innolla heidän tulevaa levyä.

H: Jopa Kake tsekkaili CN:a Klubin yläparvelta. Tupa alkoi täyttyä lupaavasti. Lintuperspektiivistä tuli äklö olo, joten ryömin rappuset alas ja piehtaroin myyränä.

kp: Vihdoin oli myös meidän aika nousta lauteille. Setti käyntiin Luovalla hulluudella ja nyrkit ilmaan. Eikä mennyt kovinkaan monta biisiä tajutessa, että nyt muuten toimii! Sen näki lavalla joka soittajan kasvoilta, ja kun yleisökään ei laittanut vastaan, niin mikäs siinä oli soitellessa. Älyttömän mahtava tunnelma! Ainoana miinuksena encoren jälkeen lävähti jostain musiikit soimaan ja sitä kautta yleisö hiljeni, mutta toisaalta ei tullut liikaa magiaa mahan täydeltä. Turku rules!

P: Kylli, tämä oli taas niitä keikkejä, joilla kaikki toimi. Ei mitn kysyttävää.

H: Paitsi korvamonitorit. Ne ovat alkaneet pullahdella ulos korvista kesken keikan. Todella häiritsevä tekijä! Kuvitelkaa, että kuuntelette maailman suloisinta ja tasapainoisinta sinfoniaa hifi-luureilla, joogatessanne Goan paratiisirannalla, kun äkisti luurinne tempaistaan päästä ja megafonilla tuutataan Porilaisten marssia suoraan kuuloluuhun. Jotakin tuollaista!

kp: Loppuilta oli sekoitus deja vuta eiliseltä ja uusia juttuja: sama baari ja samat juomat, mutta uusia kasvoja ja huonompi musa. Ja sieltä vielä hotelliin yölillille. Olin onnellinen tästä viikonlopusta.

H: Pitkästä aikaa mainio hotellihuonejatko! Läppäriltä Kirkaa soimaan ja hissuvolymilla karaokea, potullinen punaista lilliä ja töttöröö! Kiitos Turku, tästä aukes urku!

Onnistunut viikonloppu.