E: Muut pojat olivat jo normaaliyörytmisimpinä liikkeellä, kun kampesin itseni ylös pedistä suunnatakseni kohti Levy-Eskojen nimmarisessiota. Olo oli ihan hyvä, ei ylilyöntejä tähän mennessä.
H: Nimmarointisessiot ovat tämän duunin suola! Ja pippuri! Päätimme toteuttaa tänä(kin) keväänä mahdollisimman usean pyydetyn nimmarointisession. On Levykauppa Äxiä ympäri Suomea, mutta on lisäksi tapauksia kuten Levy-Eskot. Kotona leivottua (laktoositonta) pullaa mussutellen, kahvikuppi kourassa oli näppärää laskeutua myymälään korkeita kierreportaita, kuin Turusen Tarja tiedotustilaisuuteen konsanaan. Porukkaa riitti jonoksi asti. Näimme vilauksen myös Samuli Putrosta. Siellä hän nojaili tiskiin sivummalla ja isku juttua myyjälle hattu päässä. Mystinen levy-, hattu- ja silmälläkatselumies tuo Samuli Putro.
E: Olin aamuviideltä törmännyt Hesburgerissa kaiffariin, joka uhkaili tulevansa haastattelemaan meitä seuraavana päivänä paikallisradioon. Olihan tuo sopinut aiheesta ja toteuttikin uhkauksensa. Könyttiin takaisin levykaupan bäkkärille ja oltiin ekaa kertaa koko yhtyeenä haastattelussa paikalla muistaakseni sitten erään lukiolaislehden haastiksen jossain… missäs se oli?
H: Kuopiossa…? Jokin alaikäiskeikkahan se oli. Ostin samalla keikalla Yamahan antiikkiset pyramidivaffarit, joista toista tuli käytettyä SLK:lla kappaleessa Kolmen minuutin hiljaisuus. Eli vain puoliksi turha ostos!
kp: Kuopiossa se oli, mutta sen haastiksen aikana osa porukasta livahti karkuun. Tämä haastis toteutettiin koko bändin kanssa alusta loppuun. What is this madness?
E: Kerubin ruokaa ei aiemmin ole voinut moittia, mutta nyt kieltämättä kasvisvaihtoehto oli kovin vähäenerginen – kasviksia vartaassa – eikä sillä pötki kovin pitkälle edes sporttimetallin kosketinsoittaja – joten piti turvautua eli turhautua viljaan. Kerubilla ja Lutakolla on kyllä allekirjoittaneen kirjoissa tiukka taistelu Suomen parhaasta rock-klubisafkasta.
H: Mie en lähtis moittimaan Kerubin makkaroita. Kunnon lihamötköjä! Tulivat samanlaisina uloskin. Mutta tätä ennen soiteltiin jälleen rock’n roll -kappaleita rock’n roll -yleisölle. Joensuulaisia aikuisia oli paikalla enemmän kuin perjantaina. Muunsimme keikkasettiä sopivasti erona edelliseen, joten kahden päivän erikoisrannekeporukka lienee jääneen tyytyväiseksi, ainakin tämän asian osalta. Lauantaina yhtyettämme lämmitteli maanmainio Cherry & The Vipers, jonka rock’n roll sai lanteet vispaamaan kermavaahtoa. Erinomaisia tyyppejä nuo Kherryt. Tulevat olemaan tänä keväänä useammallakin keikalla mukana!
kp: Tämä keikan biisilista taisi olla vähän enemmän turpaanveto-hengessä rakennettu. Panzerfaustilla luulot pois heti kärkeen ja armoton mylläkkä päälle. Tekstiviestihistoriaa tutkaillessa mieleen palautui hyvin turhauttava soundcheck omien biisien kanssa rähmäillessä ja sitä seurannut valtava vitutus. Itse keikka oli kuitenkin hyvä, ja todennäköisesti vielä riehakkaampi kuin edellisen illan veto. Erikoisnumerona loppukeikalla oli Kerubin yleisön muodostama valtava Wall of Death, johon meillä ei jälkeen päin kuultuna ollut lupaa. Pahoittelut siitä, mutta hienolta näytti!
E: Keikassa oli jo havaittavissa hienoisia, positiivisia rutinoitumisen merkkejä uusien biisien kohdalla. SLK tosin edelleen on kuin miinakenttä, jonka on itselleen kaatokännissä viritellyt.
H: SLK on kitaristillekin piru. Oikea käsi on korvattava porakoneella, kurkkulla olisi parasta kurlata akkuhappoa vartti ennen keikkaa… Plus, Kerubin lava aiheutti kappaleen lopussa olevassa doom-lopukkeessa melkoisen tärinäefektin. Hampaat löivät loukkua ja polvinivelet täräjivät. Joku teknikoista kommentoikin kuulleensa resonoinnin PA:stakin, kauniin kolmiäänisen Stam1na-laulannan yhteydestä. PÄRRRRRÄYTTÄVÄÄ! Keikka meni kauniisti, Viiden laukauksen wall of death näytti lähes hengenvaaralliselle, mutta ilmeisesti kellekään ei sattunut pahempia. Ainakaan emme järjestysmiehiltä tällaisesta saaneet pyyhkeitä. Siispä: Joensuu pulkitettiin, kamat pakattiin, Cherryt halailtiin ja lähdimme kohti kotikontuja. We will be back!
KOMMENTOI