Antti löytää Jeesuksen Korialta. Emilille se on jo tuttua kauraa.
P: A’votja, kyllä popparin kelpaa! Antakaanhan, kun kerron kiertueella nukkumisesta. Bussimme lähti klo 01.00 Joensuusta ja ehdin ottaa pienet tirsat ennen Lappeenrantaa. Könysin yöksi Hyyrysen sohvalle ja muutaman tunnin päästä tuli herätys siirtyä takaisin bussiin, jossa ehkä nukuin taas pari tuntia. Heräsin pirteänä Korialta keskeltä metsää. On tää erikoista hommaa, mietin issekseni. Sinne sohvalle en kyl enää mene..
H: Uni on yliarvostettua. Lepo on köyhille ja työttömille, vanhuksille ja vauvoille, vammaisille ja ulkomaalaisille (välillä sama asia). Me, metsien karjalaiset, perunasäkkipukuiset työjuhdat, me taistelevat metsot umpimetsästä, me emme nuku koskaan. Me laitamme silmämme sulki vain kranaattikeskityksessä, ettei vie sirpale näköä, sekä Salattujen elämien suutelukohtausten ajaksi. Salatut elämät on köyhille ja työttömille, vanhuksille ja vauvoille, vammaisille ja ulkom… ei, ei ulkomaalaisille, mutta Perussuomalaisille.
E: Milloin sie oot mielipitees nukkumisesta vaihtanut? Kettutyttövuosinasi 2010 olit ainakin vielä sitä mieltä, että uni on lähes moraalisinta toimintaa, mitä ihminen voi tehdä.
kp: Nyt ihan oikeasti väsytti. Yöllinen lillittely meni ehkä asteen verran liian pitkälle ja olo parin tunnin unien jälkeen oli loistava. Normaalisti kikkailen matkan kuin matkan bussin istuimilla ja katselen vaikka maisemia, mutta kaksi päivää rääkätty ruho käveli suoraan bussin väkisinmakuuosastolle. Heräsin Korialta, vaikka en ole täysin varma nukuinko ollenkaan vai olinko vain todellisuuden rajamailla.
E: Suomalaisen rock-todellisuuden rajamailla ainakin. Olla Korialla juuri silloin, kun Ilosaarirockissa soitetaan ensimmäisiä keikkoja.
kp: Aivan hirveä olo jatkui edelleen Korialla. Mihinkäs se siitä olisi muuttunut.. Paikka oli suhteellisen autio, kuin Pekka Rautio. Yritin safkata asioita suullani, jotta ne tulisivat myöhemmin ulos perseestä, mutta ei sekään oikein lähtenyt. Totaalinen pään sisäinen kaaos.
H: Takahuonetarjoilun makkarat tarjosi tällä haavaa Jussi ”Jusbaum” Jauhiainen. Kuin lokkiemo. Kuin mustatukkainen emolokki.
Tekniikan Via Dolorosa.
P: Tiedättehän sen tunteen, kun on niin väsynyt, että voi vaan nauraa eikä sitä voi lopettaa. Noh, tässä tilassa ryhdyttiin valmistautumaan koetukseen.
kp: Mutta hämmentävintä on se, että mistä ihmeestä tuli edes naurufiilis. Koska vielä 15 minuuttia ennen keikkaa ahisti niin perkeleesti. Märät keikkavaatteet eivät auttaneet asiaa, joten päätin ehostaa itseäin ja sivelin maasta kuraa (todennäköisesti paskaa) haalareihin ja naamaan. Siitä tuli hyvä fiilis.
P: Hyyryläisen täplänaama oli myös näkemisen arvoinen.
H: Mie sovelsin rabies-ajatusta. Vituralleenhan se meni.
P: Keikkiä voisi kuvailla sanalla humoristinen. Homma starttasi siten, että intronauha ei lähtenyt pyörimään ja taustakangaskin jäi alas. Shöy jatkui huonoilla välispiikeillä ja vitseillä, jotka eivät toimineet. Soittokin oli yhtä kaatuilua. Se oli myös jotenkin vapauttavaa, kun mitään ei ollut enää tehtävissä.
H: Ja ne välispiikit olivat järjestäen maratooniosastoa. Mielummin olisi varmaankin katseltu porukalla vanhoja länkkäreitä tai Chaplinin klassikoita.
kp: Eikös soitannot menneet kuitenkin ihan hyvin? Mutta se on totta, että välispiikit olivat historiallisen huonoja. Ja aivan liian pitkiä. Keikan paras näistä oli todennäköisesti se, kun Pekka spiikkaa pitkän jorinan jälkeen biisin nimen, mutta muut jätkät jatkavat höpöttämistä = aloittavat spiikkaamisen uudestaan. On siinä ollu jengillä kestämistä…
H: Henk koht onnistuminen oli ”minnee mennää, mennää jonnee, saanko mennä Jonnee tänää?”
P: Siun henkilökohtainen onnistunuminen oli se shamaanitanssi. Kaikki tajus.
kp: Lopputulos oli mielestäni silti oikein viihdyttävä. Ei, ei viihdyttävä… Ei se ollut hauskakaan… Hmm, erilainen. Aivan helvetin varmasti kuin mikään muu tänä kesänä vedetty keikka. Se jääköön yleisön päätettäväksi oliko kokonaisuus liian urpoa vai toimiko se. Meillä oli ainakin oikein hauskaa.
E: Olin kieltäytynyt matkaamasta takaisin Ilosaareen tuhoamaan itseäni alkuviikkoon sijoittuvien työhommien varjolla. En aidosti ollut kadehtinut sitä, että olin jättänyt Provinssin sunnuntainkin väliin – niin pahoilta jätkien kuvaviestit sieltäkin näytti. Ei yksinkertaisesti jaksaisi. Vanha. Onneksi sain Jupi7erin kundeilta kyydin. Tyytyväisesti jätkien kanssa kantabaarissa aivan naamat jo kello 20.40.
H: Kai-Pekka ja Tuomas yrittivät pakottaa palaamaan Joensuun bileisiin. Olo oli kuin kuoleella hevosella: neljässä jalassa vain yhdet kynnet ja polulla vitusti kulkuesteitä, seljässä kääpiö piiskan kanssa ja suussa jotain helvetin remeleitä. Parempi oli trampata (onko se edes ratsastustermi…?) Lappeenrantaan. Reinot jalkaan, tupakkitakki niskaan ja Pulkkisen ja Punkan kanssa Apinaan yhdelle unikaljalle. Vittuun festivaalit! Täältä tulee vanhuus! Pitäkää bileenne, mie menen maanantaina pankkiin ja ostan kaakeliuunin!
kp: Mie kuulin kyllä luotettavilta tahoilta, ettei se siun unikalja ois jäänyt yhteen, tai edes pelkästään Apina-baariin, vaan uni olisikin tullut jossain ihan muualla…
H: Se on ollu Hynysen Janne joka on kusettanu siutaki. Ei, en sammunu Ilonaan enkä Punaisiin lyhtyihin. Tuohan on toiveajattelua! Mutta Tolppagrilli 4 ever!
kp: Ei se mitään. Tuomaksen kyydissä takaisin Ilosaareen heiluttelemaan munia pikkuveljen seurueelle ja katsomaan sunnuntaina Bodomeita. Voisikin tää kesä jo pikkuhiljaa loppua…?
Kake ja ehtoollisviini.
