Muokio! Kuomio! Poukio! Köyliö! Kuopio!!

H: Lahden aamupala Presidentti-hotellissa oli kertakaikkisen valloittava. Aitoon lahtelaiseen tyyliin tarjolla oli vain kebab-lihalla täytettyjä mukeja, salaatiksi raakoja perunoita. Poistin tekohampaat, nielin kylmää korviketta tinakupista, nappasin syanidikapselit ja ihailin ryhmämme nuorekasta dynamiikkaa siirtyessämme taksikuljetuksin takaisin Möysälle. Siellä sijaitsi bussimme! Nousimme bussiin!

P: Unet tuppaavat jäämään vähiin näillä reissuilla, joten yritin korjata tilanteen ja menin kaaduin suorilta saappailta bussin punkkaan. Lepi on niin tärkiää!

kp: Viime viikon raportissa mainitsin Jyrin kiertueen ensimmäisestä paikkausoperaatiosta. Eilen mies sai suorittaa jo toisen meikäläisen sormen paikkauksen. Tällä kertaa kohteena oli jo Tampereen keikalla telottu etusormi, tai tarkennettuna etusormeen kynnen kokoiseksi muodostunut rakkula. Henkilökunta oli ihmeissään, kun kitarateknikko menee heti keikan jälkeen vaatimaan bäkkärille ”neulaa”. Noh, loppu hyvin, Kaikka hyvin. Herkistyin muistellessani Jyrin jaloa tekoa, joten päätin avata itselleni oikein aamulonkeron. Voi veljet!

H: Nokkaan osui käristyneen muikkukukon kiekuminen, uni katkesi kuin kananjalka. Perillä! Nelinelosella jälleen, tästä nuorisokeskuskeikkailustahan oli selkeästi tulossa perinneherkkua. Kun tavarat siirtyivät lähes itsestään (l. artistin näkökulmasta nimenomaan kuin itsestään) lavan hujakoille, pop-tähdille tarjoiltiin jo kahvetta ja biljardipöytää. Olo oli satulamainen, lähes nuorekas. Talon isäntä ilmoitti laittavansa isoon ruutuun pyörimään illan Saipa-Kalpa-ottelun, uhoten, että turpaan tulisi. Uho ei tehonnut, Saipahan on voittanut Suomen mestaruuden jo kolme vuotta putkeen!

kp: Uhosimme välittömästi takaisin paskaisen naururemakan säestämä, minkä jälkeen tajusin vasta tsekata liigan sarjataulukon. Pessimisti olisi luovuttanut saman tien, mutta kyllä optimistinkin itsetunto otti pienen kolauksen… Ennen lätkän lennättämistä saimme kuitenkin nautittavaksi jo perinteikkään herkulliseksi muodostunutta Nelinelosen safkaa. Vitti, ku oli hyvää. Olemme todennäköisesti kehuneet saman naisihmisen sapuskoja jo edellisen, miltei päivälleen kahden vuoden takaisen Nelinelos-reissun yhteydessä. Jos emme, shame on us.

P: Keskityin katsomaan Vinnie Mooren opetusvideoita, jotka olin nähnyt viimeeksi yläasteella. Hyvää kamaa edelleen!

H: Kuopion seudun pienet musiikkiluokkalaiset nelistivät tapaamaan yhtyettämme kello 18. Melkoisia piipareita! Etupäässä puhallinsoittimien kanssa hikoilevien 3.-6.-luokkalaisten taiteilijantaimien kanssa jutustelu virkisti keikkarutiineitamme selkeästi. Kakekin kysyi muutaman kysymyksen ungduumareita, jotka ilmiselvästi ihmettelivät, keitä me oikein olimme. Eipä siinä – keskustelimme musiikkikulttuurista, pop-taiteesta ja Ukrainan tilanteesta kolmisen varttia, vastaanotimme upean kaksikiloisen (!) muikkukukon lahjuksena ja siirryimme valmistautumaan illan show’hun.

P: Kyllä. Terkut junioreille!

kp: Tällä kertaa lämmittelin illan keikkaa varten, mutta hieman eri tavalla: lavalla ennen meitä remunneen death metal -ryhmä Kruorin tahtiin oli hauska soitella bäkkärillä lojuvaa pianoa. Miulla ois pojille pari ideaa, jos kiinnostaa… Mutta käsky lavalle kävi yllättävän nopeasti ja pian soitimme lemiläistä rokkia vajaalle kolmellesadalle kala- ja kanakukolle. Keikka rullasi oikein mainiosti, mutta oman haasteen näihin puhallanolla-tapahtumiin tuo aina se biisien välissä vellova jäätävä hiljaisuus.

H: Kuopion keikka oli sanalla sanoen haastava.

P: Mutta rennon hyväntuulinen. Myö soitettiin ja välillä veisteltiin liirum laarumeita ipad-sukupolvelle. Hienoa, että nuoriso tuli noinkin sankoin joukoin paikalle! Muistan vielä itsekin, kun olin alaikäinen ja missasin monta mielenkiintoista keikkiä. Ei näitä koskaan tehdä liikaa.

kp: Ja loppujen lopuksi keikalla pyöri pitti, ihmiset eivät lähteneet pois ja bändikin oli ihan hyvässä iskussa, joten lopputulos oli aivan hyvä. Ja vielä kun pääsimme keikan jälkeen morjestamaan faneja, joiden joukossa oli enemmän kuin tyytyväisiä selvin päin lauantai-iltaa viettäviä, niin mikäs sen parempi! Hyvä, Kuopijo.