Imatralta Lappeenrantaan humppatyylillä.

H: Pam! Kotini aamiaispöydässä istui erikoisvieraina kosketinsoittaja Emil Lähteenmäki ja kitaristi Pekka Olkkonen. Paistelin hellalla kananmunia, miehekäs essu päälläni, keittelin kahvetta ja leikkelin kurkkua. Kuin omat perheenjäsenet olisivat heräilleet… Sukulaismiehet. Veljekset. Samaa lihaa ja verta. Samaa perimää. Itkimme ilosta, halailimme, suutelimme, kuuntelimme plyysisohvalla gospelia hiljakseen ja suunnittelimme yhteisiä häitä tulevalle kesälle 1977.

E: … kauhistelimme smoothie kourassa tv:stä Madonnan kaatumista Brit Awardseissa ja etsimme juuri sitä tiettyä Gwen Stefanin ballaadia YouTubesta.

P: Hyvät oli aamiaiset, juuh. Eihän siinä kauaa ehditty turista, kun Luzifer jo odottikin meitä kyytiinsä. Onko Mikkeliin mänijöitä?

kp: Lattialla nukutun lievästi humalaisen yön jälkeen oli ihanaa huomata, että lähtö oli kerrankin aivan hiton myöhään. Ei paniikintäyteistä aamuherätystä jonkun muistutellessa puhelimitse, että piti lähteä vartti sitten. Voi sitä luksuksen määrää, kun Kake poimi kyytiin vasta joskus iltapäivän tienoilla. Keikkaelämän pieniä iloja.

Wilhelmin kattaus.

kp: Matka sujahti hetkessä, vaikka otimme toki pakollisen pizzapaussin Ristiinassa. Kohta olimme jälleen kerran ihmettelemässä meidän ryhmärämälle uutta keikkapaikkaa, mikä on erittäin piristävää.

H: Mikkelin Jukkaa ei näkynyt missään. Huolestuin. He’s the ruler. Sen sijaan paikalle ilmaantui yht’äkkiä eräs pitkä norjalainen. Hän tutki jääkirkkailla silmillään soittimiamme, kuunteli arktisella korvallaan soundcheckiä. Hän tarkkaili toimintaamme. Sukset puuttuivat, mutta norjalainen olikin autolla. Hän puhui kahta kieltä. Mysteeri tapaus, mikä lienee jäävä iäti ratkomatta.

P: Norjalainen piristi iltaa.

kp: Norjalainen ei puhunut norjaa, eikä ruotsia, vaan bisnes-englantia ja suomea. Mitä täällä Mikkelissä tapahtuu?

Timo, pallo on sinulla!

E: Lavan kasaaminen aiheutti kevään pahimmat haasteet. Olin jo ehtinyt tuudittautua uskoon, että joka lavalle mahtuu tarvitsemani työkalut (oltiinhan ne juuri edellisenä iltana mahdutettu Osmo’s Cosmoksenkin lauteille), mutta ei – nyt oli tekniikan kanssa järkeiltävä, että miten ylipäätään neljä kaveria sijoittautuisi rumpujen ympärille. Ystävällinen talon henkilökunta auttoi parhaansa mukaan mm. kaivamalla varastoista mattoja, joilla lavaa saatiin muovattua optimaalisemmaksi. Lopputulos oli rivi, jonka takana piilotteli Kake.

H: Wilhelmin bäkkäriltä lavalle on pitkä reitti. Järjestyshenkilön saattelemana siirryimme Con Amore -intronauhamme soidessa pitkin lattiaa kohti lavaa. Louhinta alkoi kappaleella Peto rakasti sinua, kappaleella, joka aloitti tänä keväänä kaikki karkelomme. Heilutimme hiuksiamme, Kake heilutti käsiään, jalkojaan, päätään. Emil paineli koskettimista oikeita ääniä järjestyksessä. Pekka kosketteli kitaraansa asiantuntevasti. Pekka oli jälleen lämmitellyt noin neljä tuntia soittoa takahuoneessa. Kai-Pekka tuuletti eturiviä kahdeksanmetrisellä tukallaan, laulaen mikrofooniin sanoja, äänteitä. Itse poljin kananjalkaa neljään ja asetin aivot työmoodiin. Työmoodissa jokainen sormi, ruumiinjäsen, aivopuolisko, sekä äänijänne liikkuu keskinäisessä harmoniassa. Miksi? Sillä se on parasta!

P: Tämän lisäksi kaikki biisimme menevät 1/4 -tahtilajissa.

E: Joka lasketaan kuitenkin neljään käyntiin. Tähän pitäis nyt saada video demonstroimaan ks. tahtilajia. Ehkä myöhemmin!

kp: Spare me with your technical mambo jambo.

Mitä Sinä tekisit?

kp: Jos eilen oli Imatralla suhteellisen selväpäistä porukkaa, niin Mikkelin Mirkut ja Markut olivat juoneet kyllä imatralaistenkin edestä. Eihän siinä, silloin pitää juoda jos janottaa.

H: Muistini mukaan se oli Emil, joka pakotti maistamaan Maggista. Tai sitten mystinen vieraamme Norjalainen. Hän oli tarkkaillut keikkaamme tarkoin, antaen jälkikäteen palautteen täsmällisellä iskukyvyllä. Kuuntelin raporttia, imeskelin jääkylmää unkarilaista, vaivuin syvään hypnoosiin. Levitoin hetken ja karaoken puutteessa tyydyin laulamaan sisäistä oopperaa.

E: ”Pakotin” eli ”ojensin pullon”. Norjalainen oli kyllä kiinnostava tapaus. Siinä edessäni hänkin humaltui puhuen ylikansallista bisneksen kieltä Jaloviinan voimalla ja tunsin siltä ymmärtäväni paljon. Hyvin niukan kokoisella bäkkärillä, jossa kuitenkin riitti jääkaappeja joka jäsenelle.

P: Keikki oli hyvä ja Wilhelm meille uusi kokemus. Tänne tulemme uudestaankin!

Mitä me näillä tekisimme?