Tästä se taas lähtee... Tetristä uuden bussin kanssa.

H: Yhtye otti ja lähti Joensuun Ilosaarelle Kerubi-klubille jo päivää aikaisemmin. Torstai oli työtä täynnä. Tarpeellista sellaista. Uusien biisien kokeilua, soittokamojen ruuvailemista. Uuden ajopelinkin kanssa oli punnerrettava tovi, mutta voi poijaat, kyllä Luzifer-dösämme olikin uljas kapistus. Uljas ratsu, jolla ratsastaa kohti kaakkoa!

kp: Ja perjantaina sitä puuhaa vasta olikin. Olimme lupautuneet soittamaan Valtakunnallisen keikkapäivän nimissä keikan ainoastaan alaikäisille klo 17.00 ja perinteisen K18-keikan aikuiseen makuun illalla. Asian pystyi näkemään joko kauhuna tai mahdollisuutena. Eihän noita uusia biisejä voi tämän yhtyeen treeni-innolla liikaa soitella, mutta kaksi keikkaa yhden päivän aikana ei myöskään ollut helpoin mahdollinen varsinaisen klubikiertueen aloitus.

Kerubin lava yleisön silmin, ilman bändiä.

S-keikka:

( Arttu Kokkosen kuvia S-keikalta )

kp: Täytyy ihan ensimmäiseksi sanoa, että tämä perjantai taisi olla ensimmäinen päivä, jolloin olo oli edes jotenkin normaali viime viikonlopun rientojen jäljiltä. Hyi hyi. To-pe yö taisi olla myös useille meistä ensimmäinen kunnolla nukuttu yö koko viikolla. Ei oo helppoa, jos tämän tekee itselleen ihan perkeleen vaikeaksi…

E: Muisti on ihan helvetin lyhyt näissä hommissa. Tämän voi todeta uudestaan ja uudestaan keikkapäiväkirjoistakin, kun niitä ryhtyy tarkastelemaan taannehtivasti. Kuten aina ensimmäisen keikan jälkeen jumiin menevän niskankin.

Mediahuoraus käynnissä!

kp: Mahat täynnä herkullista Kerubin keittiön ruokaa oli pikkuhiljaa aika vedellä keikkakuteita päälle. Alaikäisille soitettava keikka pelotti paristakin syystä: selväpäinen nuoriso on ankara yleisö. He yleensä taputtavat kohteliaasti, mutta tämän jälkeen saliin laskeutuu täysi hiljaisuus. Olemme tottuneet känniseen älämölöön biisien väleissä, jolloin tunnelma ikään kuin jatkuu, vaikka vähän rauhoittuukin. S-keikoilla on eri meininki…

E: Kymmenittäin vielä keskenkasvuisia rock-poliiseja kädet puuskassa heti eturivissä. Aplodit ovat kovaääniset, mutta leikkautuvat kuin kaikki olisivat älypuhelimesta tuijottaneet 10 sekuntia taputusta ja hurrausta tulleen täyteen.

kp: Reilu satapäisen yleisön joukossa oli jonkin verran varovaista diggailua, mutta heti kun heitä lähti yllyttämään huudatuksiin tai hyppelemiseen, alkoi tapahtua. Soitto kulki ihan mukavasti ja settimme taisi venähtää alunperin sovitusta 45 minuutista reiluun 50 minuuttiin, joten eiköhän siinä ollut mopoautoilijoille ihmeteltävää.

E: Väkeä ei ollut niin sanotusti tuvan täydeltä, mutta meille vaakuteltiin, että tämä on rock-todellisuus nuorison keskuudessa tässä ajassa. Pyhä tarkoitus tempauksella oli pelastaa EDM:ltä edes muutama ihmislapsi käymään meidän keikoillamme, kun heidän vanhempansa eivät enää jaksa.

kp: Kuulimme myös keikan jälkeen, että yleisössä oli ihmisiä, jotka olivat ensimmäistä kertaa elämänsä aikana rokkikeikalla. Se on hämmentävää. Näistä tunnelmista lähdettiin ruokalautasen kera tsekkailemaan Suomen maalitulitusta ja odottelemaan päivän toista vetoa…

K18-keikka:

( Arttu Kokkosen kuvia iltakeikalta )

E: Jossain mielessä tämä oli uudelleen kiertueen ensimmäinen keikka. Purtsin uudet valot, roll-upit ja backdropit; Antin Palmerit; ja uusi monitoritiski, mutta tuttu älämölöyleisö. Ah. Settilista sekoitus uutta ja vanhaa, jolloin tietty rentous oli helpompi saavuttaa ja sitä kautta toimittaa yleisölle se, mitä he olivat tulleet hakemaan.

H: Me taisimme jossakin vaiheessa uraa vannottaa, ettemme soittaisi kahta keikkaa saman päivän aikana. Noh, old habits die young, eiku, young rabbits jump high! Heti kevätrundin alkupäähän sijoitettuna tämä tuplauspäivä oli kyllä aikamoinen palautus rock’n rollaukseen. Kovvoo hommooo! Keikka itsessään oli todellinen helpostus, sillä nuoriso on pelottava. Humalainen aikuinen on helppo. Lasetimme täböllä, vaikka uudet univormaaliset keikkakledjut olivatkin vielä alkuillan keikasta hikimärät. Ei mitään! Kimppuun vaan. Yleisö lähti mezziin varsin nätisti, joten biisilista kaikkine uusine ralleineen taittui huojuvan liekinvarren lailla.

kp: Keikka oli onnistunut. Pientä hakemista vielä siellä täällä, niin soiton kuin ihan biisilistankin suhteen, mutta suoritus oli silti muikea ja hyväntuulinen. Joensuun keikoista 2/3 on nyt hoidettu!

E: Illan mittaan kouraan lykättiin fanilahja, joka sanalla sanoen mykisti. Ei vaan ollut mitä sanoa. Eikä ehtinyt miettiä sitä, kun Hippo oli jo napannut käsivarresta kiinni ja ohjannut lähes perinteisesti Ilonan karaokekoppiin juomaan Gambinaa ja kuuntelemaan, kun Teppo tulkitsee Popedaa ja Kirkaa. Kuulonsuojelu osoittautui haastavammaksi tehtäväksi kuin keikalla (mikä voi ajoittain olla korvakäytävien ahtauden vuoksi erittäin haastavaa – palaamme tähän myöhemmin) Antin huutaessa viiskasiin niin kovaa kuin palkeista lähti ja jo ennestään hieman huonossa hapessa olleiden kaiuttimien yrittäessä toistaa laulusuoritusta parhaansa mukaan.

H: Hipon karaokekoppi lunasti odotukset. Rundi oli todellakin alkanut.

Joensuuhun kaikui kauniita uutisia internetitse.