Rieskaa Tauluun -syyskiertue keikka nro. 2

Kyllähän se ihmetytti miksi täytyy soittaa vielä syyskuun puolessa välissä ulkoilmakeikka. Kylmä tuuli – äh, perkele, myrskyhän siellä viilsi lokilta pahimman tenhon ja seljästä siivet. Samoin katkottiin lemiläisnelikon parhain terä kellertävään, maatuvaan lehtikasaan.

Keikkapaikkana Ilosaari-saari tuntuu olevan mitä ikinä parhain: kaunis puistoalue keskustan ja juna-aseman yhdistävän sillan tukirakenteena. Kesän vehreys ja isoveli-Ilosaarirockin hehkuva inferno olivat kuitenkin männeen ajan hömpötyksiä, nyt oli kyseessä AMK-opiskelijoiden järjestämästä tundra-kisailusta.

Mikäpä siinä, juhliin oli myyty ennakkoon kuitenkin puolitoistatuhatta tikettiä, joten jonkilaiset irstailut olisivat varmasti koettavissa. Illan pääbändinä köyrivä Yhdistyneet Urbaanit Puoskarit olivat tuttu juttu jo vuosien takaa, käsiä paukutettiin ja selkää hierottiin kuin turkkilaisessa ravintolassa. Mukavata oli törmätä jälleen velipoikaan, Mannosen rock-meninkiin, Martikaisen jäpäkkään olemukseen ja muihin vanhanliiton veijareihin. Oletteko te tulevaisuuden peilikuva? Annatteko anteeksi?

Spedeily astui kuvioon jahka silmä vältti. MC Pöly (?) teini-ikäisine yhtyeystävineen saivat takahuoneen ruokatarjoilun aikana tuta melkoisen vittumaisista huumoripläjäyksistä, tuttua ja turvallista maalaismiehen-äänellä-lenkutettua-alapäähuumoria. Hauska olisi ollut jutella näidenkin muusikoiden kanssa, vaan omat jutut naurattivat paljon enemmän. Piertyämme verbaalisesti jätimme ruokapöydän ja roudasimme kamat lavalle.

Olihan siinäkin vitutusta kerrakseen kun joutui taas kerran vääntämään äänitestin satapäisen lössin tuijotuksessa. Meni nimittäin rockstaroilta uskottavuudet paskalootaan (mainittavaa on, että ne uskottavuudet olivat aiemmin oksennuslootassa, joten periaatteessa tilanne vain parani). Jättimäinen Stam1na-taustakangas jäi jälleen kerran ripustamatta, mikä tietysti ketutti syvältä, olihan se maksanut ihan perkeleesti.

Sitten itse keikkaan. Kylmä siellä ei sitten täysin ollukaan, valaisimet ja tuulensuoja keräsivät hyvän taskun hillua. Äänenkäytön kannalta en voi suositella kyseisiä olosuhteita kellee, perkele sinne hävisi mummoääni trombiin kuin halko papan uuniin.

Tietääkseni Kake paukutti superhyvän keikan, PeerGunt-verkkolippis päässään, Pantera-shortsit reisillä. Jotenkin me muut ehkä häkellyttiin yleisestä atmosfääristä, ala-arvoisista välikommenteista, alkavasta neljän keikan putkesta tai soiton paskuudesta. Antaisin tälle keikalle kouluarvosanan 5. Kosto elää perkeleeee!