LPR Levymusiikki 2012.
kp: Lappeenranta. Se on tavallaan Stam1nan kotikaupunki. Lemi on bändin kotikunta, mutta lähin kaupunki on Lappeenranta, jossa on vietetty monet treenien jälkeiset illat paikallisten, tuttujen ja turvallisten ystävien kanssa. Kenties samat tutut ja turvalliset ystävät, jotka viihdyttäisivät meitä läsnäolollaan myös tänä iltana?
H: Paikalle ilmoittautui tekstiviestitse tai puhelimitse saapuvaksi noin 3400 ystävää. He plus avec olisi ahdettava vieraslistalle. Mutta kuinka voit kieltää äitiäsi, serkkusi hirveä ja entisen tyttöystäväsi entistä tyttöystävää tulemasta ilmaiseksi viihtymään kanssamme? Pelotti. Pelotti perkeleesti jo aamupäivällä. Halasin kiihkoissani Kai-Pekkaa Lahdessa, pakkasimme kassimme auton takakonttiin ja suuntasimme Lappeenrannan laulurannoille kyyneleet persposkia valuen. Eiku persposket kyyneliä valuen.
kp: Ennen soundcheckia ehdimme käydä legendaarisessa Lappeenrannan Levymusiikissa istumassa pöydän ääressä ja jakamassa nimikirjoituksia parille kymmenelle halukkaalle. Matkaan Levymusiikista lähti GG Caravanin lätty, jota soittajakollegani Emil Lähteenmäki aiemmin keväällä suositteli miulle. Pikaisen kuuntelun perusteella homma tuntui toimivan erittäin hyvin!
P: Ostin Barren Earthin uutukaisen ja voin kyl suositella Opethin, Amorphisin ja Kingston Wallin ystäville!
H: Olisin ostanut käytettynä Alice In Chainsin koiralevyn, mutta eräs Hyyrynen tuli koputtamaan olkapäähän. Luulin joutuneeni aika&avaruusjatkumon limboon.
kp: Ehdimme helposti nautiskella Ilona-kompleksin ravintolan ruoka-antimista ennen soundcheckia, samalla kuin kirjoittelimme vieraslistaa keikkajulisteemme valkoiselle puolelle. Tuttuja riitti.
H: 54002 nimeä listassa. Tilasin pihvin, suurimman härkäpihvin minkä listasta löysin. Ahdoin sen letun reiästä sisään. Se tuli pian ulos, myrskyn lailla. Lillitin punkkua hädissäni. Soundcheck kesti vissiin neljä tuntia. Hermo meni. Menin kotiin nukkumaan tunniksi. Pian asuntooni tunki ihmisiä ja rauha katkesi. Syke hipoi kahtasataa, paineet veressä 200/180. A’vot.
kp: Keikka alkoi inhimillisesti kello 23. Hien määrä oli valtaisa jo alkautahdeista asti, joten raju vajaa 1,5-tuntinen oli luvassa…
H: Kyllä. Kolme ensimmäistä kappaletta meni hiilari- ja Gatorade-tankkauksella kevyellä pintapirinällä, mutta sitten… Soijaa puski nahasta kuin kiinalaisessa ravintelissa. Hikeä tuli ulos norona. Kiltti painoi tonneja, ihme ettei kelli näkynyt. Eli kello.
kp: Yleisö kreisibailasi keikan aikana kuin vasikat kevätlaitumella ja meno oli lavallakin erittäin onnellista. Pääsimme lurauttamaan lepralaisten kannustuksesta vielä encoretkin. Oli melko erikoinen näky, kun loppukeikasta yleisö on aivan liekeissä ja samaan aikaan aivan poikki. Viimeisen kappaleen viimeinen sointu oli selkeä helpotus myös yleisölle, ja uskon, että kaikki paikalla olleet olivat tyytyväisiä, ettemme enää kiivenneet lavalle tuplaencorea varten. Eikä sitä olisi fyysisesti enää jaksanutkaan.
P: Keikki oli paras ja kuumin, mitä ollaan koskaan Leprassa vedetty! Yleisö täysillä messissä ja tuttuja naamoja tupa täynnä. Oli aika juhlistaa, to the karaoke!
kp: Latu auki ja baariin!
H: Fuck the bar! Oli aika palata edellisen kesän kotikoloon, eli Ilonan private karaokekoppiin!! Mukaan muutama pullo kuohuvaa, oluita ja soodavettä. Ne ja muutama terävä tikkari alle, a’vot, johan alkoi ABBA ja Kirka maistua. Mukaan rientoon ehti myös Pulkkisen Tuomo, joka olikin pelkkää lakritsia. Yö päättyi huutoon. Omaan huutoon.
Opiskelijasolu paratiisissa.
