Kuka nielee, kuka sylkee... Pekka tietää.
P: Tampere, Tammerfest. Loma-Olkkonen nousi bussin kyytiin poikkeuksellisesti kutostien varresta ja siinähän sitä taas Pepsi-bussissa istuttiin, niin. Muistaakseni menomatkalla ei tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista. Perille kun saavuttiin, liiat vaatteet riisuttiin. Oli tunnelma niin huumaava, että piti ajaa partakin pullovedellä. En suosittele.
H: Neljä pulloa meni…? Eli 50% lavavesistä.
kp: Huomautimme taiteilija Olkkosta kyllä asiasta, mutta hän kommentoi sen olevan järjestäjän moka, koska tarjolla ei ollut juoksevaa vettä. Ei se mitään, Suomen paras tekniikkamme hoiti taas hommat rautaisella ammattitaidolla ja hankki meille lisää vettä, jos vielä jonkun muun meistä olisi pitänyt kastella tukkaa, ajaa partaa tai tehdä kiljua. Kyseessä on sama Suomen paras tekniikka, joka edellisenä viikonloppuna unohti meikäläisen bassonupin Ruisrockiin. Onneksi Suomen toiseksi paras tekniikka, eli Akun tehdas hoiti nupin ehjänä Tammerfesteille. The best and most expensive in Finland: you’re fired! Akun tehdas, you’re hired! Tekniikan erottamisen lisäksi tutkimme bäkkärillä media-Emilin lausuntoja.
P: Keikki oli kai ihan ok, jotenkin yleisö oli hieman jäässä. Porukkaa lappasi lavalla kuin Saipan pelissä LOL.
H: On rehellisenä sanottava, että pientä pientä jäykistelyä oli havaittavissa. Vaan oliko liian aikainen ajankohta vuorokaudesta ja viikosta bailata sysiankarasti, jopa Tampereella? Tampere… Suomen Onnela… Hiuslakkaa ja kajaalia ja huumeita…
kp: Meikäläisellä oli taas pitkästä aikaa parhain ja energisin suoritus ja ainakin siinä lavalla kohkatessa tuntui siltä, että muukin bändi olisi ollut timangia. Alku oli jäykkä, mutta Tampere yltyi alun jälkeen erittäin hyvännäköiseen pittitoimintaan ja muuhun meuhkaamiseen. Olin onneni kukkuloilla!
H: Mie olin miun kiveksien kukkuloilla just äsken.
Rumputulta Karjalasta: Sinkkoin, Hyrkkälä, Kairistolain ja Velli.
H: Tuntui, että sinä päivänä urheilukentän tuntumassa oli 145% suomalaisista rock-lärveistä. Ylpöt ja kaikki. Mari joka lensi pesän yli ja joku televisiokoomikkonainen. Joutsenniemi Janne, Hyrkäs Janne, Hongisto Janne, Anna Markola. Oli otettava kaverikuva porukalla! Mutta! Ei se kaverikuvas siinä lavalla keikan yhteydessä ihan parhaiten onnistunut. Älä mene metsään! Mainittava on, että kylläkin eräätkit rock-ammattilaisen munat olivat Riemurasia-nettipalvelun sivustoilla valokuvassa vissiin puol tuntia keikan jälkeen. Eli puoli tuntia sen jälkeen, kun ne munat oli kuvattu rumpuraiserilta Lääke-biisin aikana. Internet mahdollistaa kaiken. Realiaikaiset kivestykset. Miksi kivekset naurattavat? Miksi pieru naurattaa? Nauru on sairaus! Ei kivekset naurata!
E: ”Joku televisiokoomikkonainen”… niitähän oli salaperäisten tallenteiden mukaan kaksikin. Joku hauska ja sit se vetävin.
P: Keikin jälkeen olikin sitten inferno valloillaan. Etelä-Karjalan ukkoa niin pirusti, et et et!
kp: Ja bussissa oli sallittu määrä ihmisiä.
E: Kaikki paitsi mie, joka olin paennut paikalta.
P: Suuntana oli Telakan terassi, jossa porukka viihtyikin pitkään. Sisällä oli joku härö-jazz-ilta, jota ei kyllä edes pienessä laitamyötäisessä pystynyt kuuntelemaan. Miusta ”jammaillessakin” pitäisi kuunnella muita lavalla olevia muusikoita eikä vain vetää silmät kiinni loputonta sooloa. It’s not musical, man.
E: Pata kattilaa, Pekka, hehee. Mien säestän kuitenkin yli 50% siun keikan improvisaatio-osuuksista.
H: Mutta pihalla, voi pojat, siellä istui pöydässä, oli Joutsenniemeä, oli Saikkosta, oli Aaltoa, oli Viikate-Ekiä, oli taiteilija Piristä. Olipas se hulvatonta! Olipas se sellaista!
Teekutsut gospel-bussilla. Tampere on Jeesuksen valtakunta nyte!
kp: Lähdimme Telakan terassilta Hyrkälän kanssa naapuriin kuuntelemaan Jätkäjätkien toimitusta. Voi perkele, kun on kova bändi! Mahoton hässäkkä lavalla sadan ihmisen voimin, mutta homma ei voisi selkeämmin toimia. Uskaltauduimme Hygen kanssa (vissiin Rantalan Kallen ohjauksella?) moikkaamaan ukkoja Pakkiksen bäkkärille ja heti piti alkaa suunnitella yhteiskiertuetta. Se olisi liian hieno homma. Toivottavasti joku kaunis vielä, toivottavasti…
H: Jätkäjätkät ja Stam1na…? Joo. Mennään kaikki Gay-bussilla. Tehdään yhdessä pari Amnestyn levyä siinä sivussa.
kp: Kake ajaa. Ja sanoittaa.
E: Kaikka kysyi miulta seuraavana päivänä: ”onks siulla kauheesti tuttuja Telakalla töissä?” No ei, vastasin, mutta olin kuitenkin iloinen, etten ollut paikalla kun henkilökunta huomasi ihmishirviöiden lopputuotteet.
P: Sade hääti porukan vähitellen sisätiloihin ja tähän tarkoitukseen löytyikin sopiva mesta pleissi, nimittäin karaokebaari, jonka yläkerrassa oli toisenlaista toimintaa.
H: Sie Pekka puhut nyt siis siitä strippipaikasta? Sinne, eli siis sinne karaokeen, mentiin ihan tilataksilla. Ja paluumatka kävellen kaatosateessa läpi kaupungin ja Hesburgerin. Purin levy-yhtiön jätkien paidat riekaleiksi ja anelin, ettei Hesburgerin järjestysmiehet heittäisi miuta pihalle, kun oli hamppistilaus vetämässä. Tuntui kuin olisin jälleen 17. Love sweet memories.
P: Sie oletkin, henkisesti. Nuorempi Hynynen, joka on henkisesti jotain muuta, yritti repiä miun paidan, mut eihän siitä mitään tullut. Mie läksin lekellee!
Pyhä kolminaisuus Jeesuslandian alttarilla.
