H: Vesisade, kylmä tuuli. Pressujen pauketta lavarakenteissa. Jostain kaukaa kaikuva bassorummun jytke, joka tuplautuu kaikuna järveltä. Ihmisillä kirkkaita liivejä ja passit kaulassa. Lokki kaiken yllä. Kyllä! Festivaalit is back!
K: Aloitan tämän tutulla marinalla, eli ihmettelen omaa terveyttä ja tuuria: juuri silloin, kun itselläni on viikonloppuna jokaisena kolmena päivänä paljon menoa, niin totta helvetissä pamahdan kipeäksi. Eikä ole ensimmäinen kerta tänä vuonna. Aamulla Lappeenrannasta ajelemaan yskä/kuumepäissään Kouvolaan, josta nappasin Tuomaksen kyytiin, ja Tampereelle suunnistamaan. Pikkuveljen autolla itselleni kuskina, koska seuraavana päivänä olisi aikaiset kuvaukset. Hyvä, Kaikka. Hyvä!
E: Erittäin hämmentävää herätä kotoa keikkapäivänä siten, ettei tarvitse sännätä junaan ja yrittää kiertää Päijännettä toiselle puolelle maata yhyttääkseen keikkabussia. Sama ärtymyksenä ja hieman pahana olona manifestoituva jännitys oli kyllä tunteja ennen keikkaa kehossa. Paikalla tulisi olemaan vitisti ihmisiä.
H: Erikoistunnelmia herättelevä Askel kerrallaan -kiertuepaita oli saatu myyntiin onneksi jo Saunaan. Yleisön joukosta tuli bongattua muutamakin kaupaksi käynyt paita, jota Janne Joutsenniemi kutsui ”ostoskassin näköiseksi”. Lahjoittamamme Askel-paita sujahtikin päälavalla Stam1naa sisään kuuluttaneen Joutsenniemen ruhon suojaksi, vaikka paidan koko jäikin M:ksi Jannen luontaisen XL:n sijaan. Eräänlainen grillimakkarahan siitä syntyi. Kesä is back!
K: Sakaraan liittyvistä paidoista rumin oli ollut tähän asti selkeästi se paita, jossa on jättimäinen Santun kuva. Seuraavana tulee Rytmihäiriön uusi ”kovis”-paita, joka ei periaatteessa ole ruma, mutta melkoisen överi design. Stam1nan Askel kerrallaan -malliston myötä Santtu-paita jäi hopealle. Ihan helvetin ruma paita tämä meidän uusi. En malta odottaa loppukesää, jolloin saatan nähdä jonkun päällä hihattoman version kyseisestä paidasta. Vittu, parasta!
H: Vittu, se vitun lava oli liian suuri. Liian leveä, liian syvä. Stam1na ei käytä keikoillaan mitään täytettyjä dinosauruksia, ei paukkupommitulta, ei keskiaikaisia linnarakennelmia, ei vittu kymmenmetrisiä ufokiekkoja… Stam1na käyttää itseään ja biisejään. Ja koska yhtyeen jäsenet ovat kaikki keskiverron 180 senttimetrin hujakoilla tahi alle, olimme kuin viisi vihaista puudelia viskattuna jalkapallokentälle.
K: Joo, täytyy myöntää, että siellä lavalla tunsi välillä olevansa aika hukassa. Antti oli viiden metrin päässä, ja kun normaalisti lavan reuna on miun oikealla puolella aika lähellä, niin sinnekin oli matkaa omakotitalon verran. Jos jossain on saman kokoinen lava, niin kai sinne pitää lähteä jonkin skeittilaudan kanssa.
H: Kylmä sää puudutti sormet. Kitaran otelaudasta sai tuntoaistimuksen vasta ehkä neljännen biisin kohdalla. Tässä vaiheessa olikin pahaa-aavistamattomalle lauantaiyleisölle esitelty verbaliikkaa seksistä, huumeista ja saatanasta, sekä tietenkin ufojen alkuperästä. Kyllä, Rytmihäiriöltä ripatulta haiskahtaa, mutta Rytmihäiriö nyt vain sattuu olemaan maan kovin kotimaisella laulava orkesteri. Spurgugrammin tatuoiminen pohkeeseen on lähellä, vaikkakin kanankoivessa se venähtäisikin suikeloksi.
E: Askel pois lavamonitoreista päin ja tuuli piti huolen siitä, ettei saanut enää lavalla tapahtuvasta soitannasta mitään selvää. Kylmäkin olisi tullut, jos en olisi napannut raideriin kuuluvaa Sorbusta lavalle. Hitto, tarina kertoo, että Sorbuksen valmistus aiotaan lopettaa.
H: Into juoda alkoholia oli kova. Nannan, eli yhtyeen uuden fysioterapeutin suoritettua keikan jälkeisen verenpainemittauksen, oli aika tarttua vodkapulloa sarvesta ja aloittaa piehtarointi pään sisällä. Onneksi videokamera oli mukana. Kakekin oli jälleen mukana, nimittäin ryyppyremmissä. Asioista innostuneena kaivoimme esille aprillipilan aikoihin lanseeratun ”kriisipuhelimen”, joka siis oikeammin on Kotiteollisuuden Paskaluuri, jolla soitimme mahdollisimman moneen viimeksi vastattuun numeroon. Mitä asiaa toimitimme? No, lauloimme tietysti improvisoituja, merimieshenkisiä iskelmiä! Mainittava on, että Paskaluuriahan ei tuon illan jälkeen enää ollutkaan olemassa.
E: Eikä monia muitakaan bäkkäriltä löytyviä objekteja. Toivottavasti kultalevyt edes ovat jossain tallessa.
H: Miun levy oli aivan Sorbuksessa. Olkkosen levy oli sokerissa. Me emme elä kesän yli.
KOMMENTOI