Toinen tuleminen. Levynjulkkareiden yhteydessä yhtyeen kiertoutunut itsekritiikki ja -ruoskiminen sai vastapainonsa elämän vaakakupissa. Kotikontujen maisemat, miljoonapäinen yleisömeri ja pizzeria Barut ruokkivat neljää rocknarsistia, joita kutsuttiin tuttavallisesti nimellä Stam1na.

Niin monesti aiemminkin toteutettu, lähes uskonnolliseen kaapuun puettu keikkapäivänavaus-riitti osoitti munkkiryhmän kykenevän tuottamaan edes jonkinasteista audioharmoniaa: tapanahan on vetää keikkasetti ainakin kertaalleen läpi yhtyeen pyhätössä Lemillä, ennen roudausvaellusta. Hengenmiehistä nuorin, vale-isä Gaykka lupsutti bassoaan kuin mikäkin parkkiintunut tie-eläin ja Pekkeli vinkautti nätisti. Osasyy onnistuneeseen harmoniaan oli jo pitkään kadoksissa ollut laulumikki. Pyhä jysäys!

Iltapäivän vedenpaisumus. Vanhurskaat teknikkoveljet Jusbaum ja Jyri kuumensivat jo kidutusrautoja munkkikvartetin saapuessa musiikin temppeliin, Monarille, Lappeenrannan sydämeen. Muistikuvissani saarnasimme kyseisessä paratiisissa vuoden 2000 kevään aikaan, jolloin järjestäjä (=käärme) ajoi meidät pois näyttämöltä kesken aktin, kello oli kuulema jo liikaa. Olimme siis tapparat ojossa, keihäät teroitettuina, inkvisiition tunnelmissa. Tänään miksattaisiin volyymit maailman lujimmalle, manattaisiin Perkeleet pihan puolelle! Eikä lopetettaisi, kunnes yleisön synnit olisi lunastettu!

Ei siellä pakanoiden katakobeissa sittemmin syntejä lunasteltu, mutta mukavat muutamasataa tikettiä, jättiläjä oikeaoppisia bändipaitoja ja tuvan täydeltä tyhjiä lupauksia yhtyeen kovasta livemenosta. Oli nimittäin näkymä kuin Ilmestyskirjan ravikisoista, kun joukkosuggestion hevosvoimat valjastettiin Lemi-metallilla käyvään koneistoon.

Eturivin nuoret sankarit touhusivat pahojaan koko keikan ajan, kuten teki varmasti salin taaempikin, varttuneempi seurakunta, mutta vain sisäisesti. Vaikka esitetyt virret olivat vanhoja ja yhtyeelle tuttuja, tuntui jokainen läsnäoleva löytävän niistä jotahin uutta, kuin Graalin maljan etsijät. Henkilökohtaisesti panostamani (Lemin neliääninen) veisuuosasto sai kaipaamaansa petrausta, itsevihan ja suoritumisenpakon voimaa ei voi aliarvioida!

Mutta Lappeenrannan sataääninen köörivokaali yllätti jälleen, ihmismassan huutelu kuului varmasti salin resonoidessa vielä pyhäpäivän puolelle.

Kidutuslavan muita häväistyksiä:
– Nokkahuiluintro ”Pilipalimusiikkia”, esittäjänä Jyri.
– Kaikan paidanhihojen irtipureminen, esittäjänä laulajakitaristi.
– Tyhmin biisien välissä huudahdettu lause, esittäjänä anonyymi T-paitakisan voittaja. Lause kuuluu seuraavasti: ”Savitaipaleella EI nussita lampaita”.
– Stage diving, esittäjänä Battleloren Jyri.
– Katkonaista laulantaa/hyperventilointia/pyörtyilyä, esittäjänä laulajakitaristi.
– Epäonnistunut encore-entré, esittäjänä juontaja-Kake ja Stam1na.