”Frodo ja Ripulit valmistautuvat viimeiseen seikkailuun Hämeenlinnassa. Tarkkaamossa kaikuu tuottajan lause ”You shall not pass!” Taistelu aikaa loppua vihdoin…”

The party is over! Viimeinen viikko alkaa...

Maanantai 21.10.13

E: Tässä on nyt asusteltu viikot leirikoulussa Hämeenlinnassa ja viikonloppu kotonakin meni pienimuotoista kommuunia viritellessä ystävän ollessa evakossa omaa putkiremonttiaan. Vitut yksityisyydestä. Kuhan jossain kaupungissa on joku hyvä tyyppi, jonka kanssa ryypätä ja puhua musiikista – tai vielä parempaa, tehdä sitä. Näillä eväin laitoin repun selkään ja hyppäsin junaan. Janne tuli ihanasti vastaan ja aloitettiin askartelu kahden. Kai-Pekka oli saapuva vasta illalla tonteille ja Antti ei tulisi vielä pariin päivään.

Ensin kuunneltiin Antin perjantai-iltapäivän ulosanti. Huh. Ja huh. Melkoinen laulutaiteilija. Siinähän opettelin taas nuotteja toiveenani soittaa kovolle tulos, joka entisestään elävöittäisi tätä Lemin Lloyd Webberien (Tuomo Saikkosen sanat) maisemareittimatkaa. Päivän työn aikana matkattiin myös halki kosketinsoitinsoundien historian mahtipontisesta katedraaliurusta sähköisemmän ja särjetymmän serkkunsa kautta länsi-Ruotsin (uudelleen)popularisoimalle (virtuaali)analogiosastolle.

Surprise!

kp: Saimme viimein sähköpostia levylle tulevalta vierailijalta: ”Olen vieläkin kipeenä saatana, mutta soitin ne kitarat”. Eräs unelma on täyttynyt. Olen kuin olympiasoihtu! Katsotaan kuinka kauan maltamme pitää vierailijaa salaisuutena…

E: Oota nyt sen aikaa, että Blues Sectionit saapuu postissa. Ei kannata nuolaista. Vaikka odotan suurella innolla itsekin.

kp: Mestaria kohtaan on täysi luotto. Iltapuuhasteluiksi jäi muutamien saundien ja efektien arpominen eri kappaleisiin. Työn alla olivat ainakin Ehkä sekä Panzerfaust, joihin haimme jonkinlaista industrial / särö / kaaos -äänimaisemaa. Kokeilussa taisi olla kaikki studion lattialla lojuneet säröpurkit, jopa Behringerin Fuzz. Lopulta löysimme aika hyvät kaverit Hipin kuoroille Tube Screamerista sekä HM-2 särkijästä. Maailmanlopun maisemat alkavat lopulta hahmottua. Sitten vielä kitara piuhaan kiinni ja kalastelemaan ufoääniä erilaisten plugareiden kautta. ”This is for the drug addicts”, sanoi eräskin Ameriikan ihme Hollolassa.

Öisin hekin lepäävät...

Tiistai 22.10.13

kp: Heräilin aamulla seinän läpi kaikuvaan Mechmedin synavingutteluun. Kaikesta päätellen kappale nimeltä Masiina oli työn alla, joten päätin jatkaa heräilyä oloskelutilassa ja striimata ATK:sta Medeia-yhtyeen tuoretta levyä. Sehän kuulosti aivan järkelemäisen uljaalta – ihanaa! Pian oli kuitenkin aika lähteä taas tarkkaamoon ihmettelemään mitä pojat ovat taikoneet kitaroilla Ehkään ja mikä mielipide miulla on nuottien pituuteen. Yksityiskohdat eivät ole vahvuuteni. Yksityiskohdat eivät kiinnosta miuta. Paitsi joskus.

Hommat hoituu myös näin.

E: Ja tarkoitat yksityiskohdilla niiden ns. ”aika-arvojen” lisäksi niitä ns. ”nuotteja”? Toki myönnän itsekin, että minua kiinnostavat nuo samaiset seikat ajoittain hieman liikaa, kuin soittaisimme progressiivista metallia. Mitä emme soita. Vai soitammeko sittenkin. Olemmeko edistyksellinen metal-yhtye? Sen päättää tulevaisuus, ehkäpä jo vuosi 2014.

kp: Sitten oli aika lähteä kummitustaloon Kalmankansan kiipparisovitusten myötä. Ja nyt ei ole kyseessä Casper the friendly ghost, vaan liekehtivät ja kirkuvat räyhänhenget rajan tuolta puolen. Biisistä on tulossa helvetisti parempi mitä olisin uskaltanut koskaan kuvitella.

E: Ainakin varmaan helvetisti erilainen kuin mitä kukaan alunperin kuvitteli. Hienohan biisi oli jo silloin, mutta studioteknologia on mahdollistanut aika toisenlaisen tulkinnan kappaleesta. Paljon painetta lähtee verkon kautta Tuelle Tanskaan, erityisesti tän kappaleen mukana. Kertsin soundeja mietittiin huolella ja turhautuminen oli jo ottamassa hetkellisesti vallan, kun ei sopivaa ratkaisua löytynyt.

kp: Kalmankansan leadeista tuli lopulta hiton hyvät. Saundi on ihanan leijuva, mikä vain tehostaa kappaleen luonnetta, joka jo muutenkin kuulostaa tuottaja Saksan mukaan kauhuelokuvan soundtrackilta. Itselleni tulee vahvat mielikuvat jonkinlaisesta teatterista. Sattuipa myös hieno vahinko kiipparisaundeja etsiessä: parin pedaalin ollessa päällä taustakohina oli jotenkin kummallisesti mukavan musikaalinen ja asian tarkistettuamme huomasimme nuottien olevan vielä oikeita, joten oli pakko pyytää Jannea nauhoittamaan kyseistä äänisaastaa kappaleeseen.

Emil joutui lähtemään muihin puuhiin, joten jäin Jannen kanssa tänne kahdestaan. Esittelin ensin viime yön tuloksia, jotka Janetski ymmärtäväisesti hyväksyi. Chief kouraan ja KMH-fiilistelyn pariin. Tempo pyörii jossain 115 bpm:n paikkeilla, Kaken setistä on mikitetty ainoastaan basari, snare ja ride ja pojat näppäilevät vintage Yahamaa ja Marsua. Ruuvasimme bassosta yläpäät helvettiin. Ensimmäinen läpisoitto paljasti, että yläkertaa oli vieläkin hieman liikaa, joten teimme saundista vielä tunkkaisemman. Päätin vielä virittää nauhoitusten kunniaksi basson, minkä jälkeen kappale oli niin sanotusti läpihuutojuttu. Pari pikku mehustelua sinne tänne, mutta muutoin pidättäydyin yksinkertaisuuden lähteillä, koska tämän kappaleen pääosa ei ole yhdelläkään tämän bändin jäsenellä. Olin tyytyväinen, koska sillä hetkellä olin soittanut kaikki bassot tälle levylle!

Aikaa, virtaa ja energiaa löytyi vielä, joten seuraavana oli pienen leikkituokion aika. Palautimme vahvistimeen yläpäät korkojen kera, kytkimme muutaman särkijän överiasetuksilla ketjuun ja nauhoitimme Panzerfaustin alkuun hienovaraisen tribuutin eräälle bändille. Saundi ei ole prikulleen sama alkuperäisen kanssa, mutta ehkä yhteys on tunnistettavissa. Katsotaan tunnistaako kukaan… Alkuillan päätteeksi paukuttelin vielä lisää rumpua samaiseen kappaleeseen. Lemiläinen wannabe-rumpali soittaa jo samassa kappaleessa basaria sekä virppaa, huhhuh! Vielä muutama päivä… Ihan vähän jännittää tuleeko kiire vai ihan helvetillinen kiire…

Niin lähellä, niin kaukana...