H: Junailijan pilli ilmoja viilsi ja vihelsi punaista. Olin tunkkaisessa, pyörryttävässä alkoholimyrkytyksessä vielä perjantain alkuyön tunteina. Erään ystävämme syntymäpäivien saldona jäi päähäni pyörimään myrkkyjen lisäksi lyriikat kappaleista I’m Not Jesus, Midlife Crisis ja Murtumispiste. Kallon sisällä kilisi kuin kukkopilli etulasissa. Mihin tämä kaikki johtaisi? Dubaihin?

KP: Myö lähettiin perinteiseen tyyliin Leprasta Jusbaumin pihalta ja poimittiin hippejä kyytiin matkan varrelta. Oli huisin jännää!

H: Kuopion Henry’s elikkäs Henkka oli tuttu mesta jo monelta hyvältä reissulta. Savolaiset, nuo omien polkujen tallaajat, nuo verbaliikan illuusionistit, nuo kumirankaiset runotykit. Mikään ei pidättele savolaisia, ei edes lappalainen.

KP: Soundcheckiäkin päästiin tekemään pitkästä aikaa. Sehän oli jotenkin harvinaisen perseestä, vaikkei siinä nyt miään vikaa ollutkaan. Oli huisin jännää!

H: Keikalla asiat olivat hyvin. Asiat rullasivat matalassa ja hikisessä huoneessa lämpimämmin kuin kylmillä festivaalilavoilla. Kuin olisi kohtuun palattu. Heti Vapaan maan c-osassa olikin aika juhlistaa toimintaa hakemalla baaritiskiltä vähän makupalaa vuoristojääkärimestarin malliin. Kaksin kappalein. Vaan viinan perkele ei tällä omituisella kertaa jäänytkään tanssimaan allekirjoittaneen ylimpiin kerroksiin kovinkaan kauaksi aikaa…

KP: Aika äkkiä Antin stuntin jälkeen Unborn Generation -yhtyeen Bono-5 huomasi, että Stam1nan pojat pitävät alkoholista ja roudasi lavalle neljä paukkua Jekkua. Kiitos, mahtava ele! Ja huisin jännä!

H: Nyt puhui kokemus: laulajan pesti vaatii välillä löysiä ranteita ja houkutuksille antautumatonta luonnetta (l. tylsää toimintamallia). Oli erittäin hyvin tiedossa sunnuntainen pikku rillumarei-visiitti Suomen Rovaniemelle. Ajomatka ja klo 18:aan sijoiteltu soittoaika vaatisi keholta palautumista tehokkaasti. Tästä syystä oli painuttava nukkumaan heti keikan jälkeen, vaikka kokonainen salillinen kuopiolaisia huusikin kolmeen otteeseen taikasanat: ”JUO ANTTI VIINAA JUO ANTTI VIINAA!!” Murtunut moraalini oli paloina lattialla. Jouduin pettämään nyt siis paitsi moraalini, myös salillisen savolaisia. Häntä koipien välissä rohjustin hotelliin ja valmistauduin hyvin epämääräiseen ”nukkumiseen”. Onneksi kuitenkin aamuyön kolinasta, örinästä ja epämääräisestä höhöttelystä päättelin, ettei anniskeluravintelissa ollut tapahtunut mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Suljin korvat korvatulpilla ja hahmottelin mielessäni jälleen seuraavaa matkaa Savon sydämeen. Siellä ilmoja viiltäisi jälleen junailijan pilli ja kalakukko olisi nestemmäistä.

KP: Myö ryypättiin Kaken, Echmilin ja Peksin kanssa mukavasti. Se oli huisin jännää se.