H: KESÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ! KUUUUUUUUUMAAAAAAAAA! VIIIIIINAAAAAAAAA!
K: The Kake is crazy, a-ha, lalalalaaa!
H: Kesäkiertueissa on parasta se, että voi riekkua lähes alasti, humalassa ja kovan metakan keskellä aivan vapaasti ympäri Suomen, ilman että kukaan katsoo pahalla silmällä, plus että siitä saa rahaa, paremmin kuin muina vuodenaikoina. Kesä on vittu PARASTA
H: Monsteriser-rumpali Janne Hynynen on kieltäytynyt pitämästä keikoillaan stretsiasua, sitä sellaista, johon David Lee Roth ja Paul Stanley luottivat kultaisella 1700-luvulla. No, Jannen pukutaiteilija Anni valmisti sellaisen siis luonnollisesti miulle, Suomen kovimmalle rock-rumpalille heti Jannen jälkeen. Ruhon mittasuhteet olivatkin jo valmiiksi sentitettyinä paperille, olihan Anni myös keväisen Lokki-musiikkivideon puvustaja. On salaperäisen ihmeellistä, mitä tavallisen kangaskaupan valikoimasta voi saada aikaan saksien, ompelukoneen ja ammattitaidon yhdistämisellä. Niin, ja tietysti niittivyön. Ja karvaisen torson. Mikään ei ole parempaa kuin karvainen torso, vai onko muka?
K: Esiintymisasu yllätti. Olimme sanattomia. Todella paha asu, todella paha. Siitä tuli mieleen Borat Kissin roudarina tai jotain muuta yhtä hämmentävää. Paha jätkä..
E: Astuttuani bäkkärin ovesta sisään, jossa luki ”Stam1na/Reckless Love”, olin jokseenkin hämilläni, kun vastaan tuli kurkipotkaisten stretsiasuinen mies, joka lauloi ”I get up and nothing gets me down”.
P: Täytää avautua hieman myös omasta esiintymisasusta, johon hain ispriraatiota saksalaiselta (mies)turistilta.
Kesän 2011 esiintymisasu:
– itse tehdyt farkkushortsit (joita lupasin lyhentää joka keikille)
– iskältä pöllitty 70-luvun t-paita, josta revin hihat pois
– viikset (tärkein)
H: Espoon Kivenlahtirockin keikka oli aivan hyvä. Kolmesti ennätin pudottautua lavan edustalle kesken biisin ja kerran juosta koko yleisöalueen lävitse. Siitäs saivat, espoolaiset hullut.
K: Ne hiton urheilujuomat pitävät kyllä sisällään jotain erikoista. Järjetön hellepäivä, litroittain vettä ja vissyä, eikä mikään auta huonoon olo. Paitsi keltainen taikapullo tunti ennen keikkaa ja olin kuin uudelleen syntynyt! Keikkaa ei haitannut myöskään tämän ammattilaisen pieni unohdus, eli bassosärön jättäminen kotiin. Hyvä!
E: Jyri on taitava mies.
P: Keikki oli kova! Megadeth-coverikin mäni mukavasti, ottaen huomioon, että bändi soitti sen ensimmäisen kerran kimpassa lavalla – olemme ammattilaisia! Ainoa miinus keikissä oli se, että korvamonitorit lipsuivat päästä useammankin kerran. Oli liian kuuma ja hiki, joten teippiviritykset antoivat periksi. Yritä siinä sitten soittaa ja riplata tulppia takaisin korviin miljoonan desibelin penetroituessa korvakäytävään. Keikin jälkeen kalja penetroitui miun suuhun.
H: Keikan jälkeen olikin janojuomaksi pullo punaviiniä, shit loads of beer ja muutama virkistävä vodkapaukku Bäkkäri-baarin metakassa. Case closed, I rest my case, bring me a basket case, a suit case or a casette.
KOMMENTOI