11.11 Rovaniemi, Cafe Tivoli

Heräilen henkiin Rovaniemellä hotellin lattialta illansuussa. Samassa huoneessa on Santtu, Saikkone ja Hyrde. Saan Hyrdeltä jotain tärpättiä jolla tussit (ja iho) lähtee naamasta. Sitten mennään syömään normaalia ruokaa pitkästä aikaa. Hyvin maittaa. Kyyti lähtisi keikkapaikalle kohta puolin. Mitä on tapahtumassa? Kuka mie oon?

Keikkapaikalla kaikilla on hirveän hauskaa kun he näkevät minut.

Hetken päästä olisi luvassa viimeinen Sakara Tour -keikka, viimeinen Stam1nan keikka tänä vuonna ja ihan muutenkin viimeinen Stampan keikka pitkään aikaan. Takahuoneessa on tunnelmaa ja kaikkea muuta kivaa. Hyrde harjoittelee salaperäisesti Perttilän kanssa jotain Rytmihäiriön biisiä. ”Eikai se perkele meinaa mennä soittamaan rumpuja niiden keikalle” mietin ja avaan salaa lonkeron. Vietän miksaajamme Jusbaumin kanssa herkän perstupakka hetken. Syleilemme toisiamme, niin kuin isä ja poika amerikkalaisissa elokuvissa. Hyyrynen peittää tien päällä rapistuneen ruhoni tussilla ja vuoden viimeinen Stam1na-show on lähempänä kuin koskaan.

Intro pyörimään ja turvonneet, punanaamaiset pellet lauteille! Ensimmäinen klubikeikka Rovaniemellä alkaa hyvin ja porukkaa on tupa täynnä. Soitto on mukavan rentoa ja homma toimii, fiilis on katossa! Mahtavana maksumiehenäkin tunnettu Saikkonen käy featuroimassa Arkkitehdissä Antin kitaraosuudet, jolloin vesikauhuinen ja vanhalle viinalle haiseva laulusolisti pääsee irti kahleistaan. Antti laukoo vuoden viimeiset bukkake-vitsit, Kake vuoden viimeiset jazz-kompit, Peksi vuoden viimeiset kitarasoolot ja mie vuoden viimeiset basson raiskaukset tältä vuodelta. Yleisö kannustaa meidät vielä lavalle ja soitamme encoret. Vuoden viimeisenä guest-starina Likaisessa Parketissa toimi vuoren kokoinen mies, joka laulamisen sijaan keskittyi enemmän Hyrden nosteluun. Mutta mikäpä siinä, hauskempaahan se näin on!

Keikan jälkeen homostelemme, halailemme ja kippistämme hyvin menneelle vuodelle. Antin rumpuvierailu Rytmihäiriön Pakko tappaa ihminen -kappaleessa oli jotain sanoinkuvaamattoman hauskaa. Mokoman keikalle oli varattuna läjä serpentiiniä ja vappusprayta, joilla saatiin lava näyttämään ruotsinlaivalta. Ennen Mokoman encorea koko bändirevohka tuli lavalle ja yllätti tekniikan ”esimiehen”, kiertueaikataulujen ym. järjestelijän ja yleisiskä Tero Höltän pelipaidalla, jossa oli kaikkien allekirjoitukset. Hän jos joku ansaitsi tulla palkituksi.

Mokoman keikan jälkeen alkoi ankara halailu ja selänläpyttely, koska bussit lähtivät yöllä ajamaan Rovaniemeltä pois. Yritimme myös bailata ankarasti. Muistaakseni yöllä joskus klo 03-05 välillä tapahtui lähtö kohti kotia. Omalta kohdaltani vuoden viimeisenä sketsinä toimi keikkakenkien polttaminen lumihangessa. Jotta sketsi olisi kaikessa tyhmyydessään täydellinen, menivät samaan nuotioon myös kävelykenkäni. Kyllä sitä sitten kelpasi kävellä pakkasessa sukkasilleen bussiin. Ihminen on viisas olento.

Kiitos Mokomalle, Rytmihäiriölle ja ISO kiitos Sakara Tourin urhoolliselle tekniikalle ikimuistoisesta kiertueesta! Keikkavuotta 2006 ei olisi voinut paremmin lopettaa!

Suurkiitos myös kaikille teille ihmisille, jotka olette tänä vuonna keikoillemme saapuneet! Myö pidetää nyt vähän taukoa ja haistellaa uusia juttuja, nähdään keikoilla ensi vuonna!

Teksti: Kaikka