H: FUCK YEAHH! Mistähän sitä aloittaisi? Ennätyshelteisen kesärundin jälkeen oli keksittävä uusia kikkoja. Naamat olivat jälleen vanhentuneet. Miten voisimme antaa rundille lisäboostia? Vaikka jättimäisen nelipäisen bändihirviön viihdeanti olisikin jokaisena iltana varsin mittava, oli siltikin keksittävä jotakin erikoisuutta myös S-ryhmän esiintymisiin. Olivat nääs Sakaran tallissa laskeskeleet numeroita ja todenneet, että Stam1nan pitäisi olla mahdollisimman usein illan päätösakti. Kyllä siihen kuulema keikkapaikkojen järjestäjätkin vaikuttiva, mutta silti… FUCK! Yhtye on soittanut melko vakioksi muodostunutta biisilistaa vuosikausia: helpoin temppu oli siis hioa bändin jämähtänyttä ilmettä ottamalla Sakara-kiertueelle mahdollisimman paljon mahdollisimman vähän soitettuja kappaleita bändin historiasta. Bye bye Kadonneet kolme sanaa, Lääke, Muuri, Luova hulluus. Treenasimme kämpillä muistaakseni yhden tehokkaan viikonlopun aikana settilistaan hyvän nipun biisejä arkistoista: Tsunamin, Erilaisen rakkauden todistajan, juuri Vanhaa paskaa -kokoelmalta napatun Yhdeksän tien päät -hevauksen, sekä (tietenkin) bändin ensimmäisen biisin EVER, Meet Your Faten.
E: Taitaa olla heti kättelyssä mainittava, että Sakara Tourille vääntäytyneet todennäköisesti saivat todistaa ainoata kiertuetta, jolla Stam1na esitti Tsunamin livenä. Sitä varten myös minä ja Kaikka yritettiin treenata pari keskeistä lauluosuutta. Kokemus oli siis hyvin erityinen myös meidän näkökulmastamme.
K: Jep, olen varmaan viimeeksi 2005 keväällä treenannut biisejä kotona. Tämä oli hämmentävää, mutta myös hyödyllistä, koska sain treenin avulla itseluottamusta ja hyvän fiiliksen vetää stemmoja. Noh, tämä haave musertui heti ensimmäisellä keikalla, kun yritin vetää Sananen lihasta stemmoja. Vituiks män. Kuka opettaa miut laulamaan?
H: Sakaran jantterit järjestivät kiertuetta varten PA-treenit Helsingin Nosturiin viikko ennen rundin starttia. Eli suomeksi: kaikki kamat Hesaan keikkaolosuhteisiin ja testaamaan miten ääni kulkee. Ja kulkihan se. Stam1na vetäisi nimittäin samaisena keskiviikkona Nosturin alakerrassa pikkujouluhenkisesti akustisen keikankin. Vedin ähkyperseet ja häpäisin itseni yleisölle avoimissa bileissä. Rumban Nisse M -palstalta on yritetty ottaa yhteyttä useaan otteeseen. Pyysin myös Mokomien miehiä olemaan kertomatta lehdistölle tapahtumaketjua, jossa yhdyin tupakkapaikan terassipöytään, sammuilin ympäriinsä juhlatiloissa, jouduin poistetuksi Sakaran omista juhlista (!) järjestysmiesten toimesta, nukahtelin pihalla tovin, palasin salaa juhliin, jne. jne. Mutta hyvä keikka Pexi, hyvä keikka Kake, suuri kiitos Ylijoen Kirsille laulufiittauksesta! Se siitä. Viikkoa myöhemmin olimmekin jo sitten matkalla Tourin ekalle keikalle… KOHTI MIKKELIÄ, RAUTARYHMÄ!
..
P: Miun osalta rundi lähti käyntiin, kun könysin Nosturille varhain keskiviikkoaamuna. Paikalla oli vain kuski Roope, Ande ja Joonas. Noin puolen odottelun jälkeen seuraan liittyivät Jarski ja Santeri. Matka saattoi alkaa. Miehiä tuli lisää kyytiin lähes joka pysäkiltä ja ensimmäiset mallasjuomat kirvoittivat hymyn monen naamalle. Matka sujui leppoisasti kaikkien ihmeellisiä i-alkuisia laitteita ihmetellen. Myös Mokoman ja Petrin Nygårdin yhteisvideo sai ensi iltansa. Ja sehän toimi.
E: Tuttuun tapaan tulin takavasemmalta keikkapaikalle junalla, mutta oli varsin erikoista, kun keikkapaikalle pamahtikin tutun bussin sijaan ensin kuorma-auto täynnä tekniikkaa ja myöhemmin henkilöliikennebussi, josta kolmatta kymmentä karvanaamaa könysi pihalle.
K: Meikäläinen kipusi katettuun miltei katettuun pöytään ihmettelemään meininkejä. Pienellä lavalla oli kamaa niin perkeleesti, ja rättiosasto oli helvetillinen. Ilmassa oli kutkuttavaa väreilyä…
P: Mikkelin Vaakuna, tuo kerta toisensa jälkeen positiivisesti yllättävä yökerho. Vaakunassa ei muistaakseni olla koskaan soitettu paskaa keikkiä, mutta tällä kertaa oli syytä katsoa peiliin: bändi ei ollut parhaimmillaan. Liekö ollut liikaa latausta/jännitystä ilmassa vai painoiko keikkatauko liikaa, mutta kesyksi jäi tämä veto, valitettavasti. Paikalla oli saapunut ehkä yllättävänkin sankka joukko, ehkä noin muutama sataa urheaa kuulijaa, olihan kyseessä Mikkeli ja keskiviikkoilta.
K: Kolme kuukautta keikkataukoa (en laske risteilykeikkaa tähän mukaan) ja vissiin yksi vaiko kaksi treeniviikonloppua näkyi ja tuntui. Helvetin vaikea oli rämpiä eteenpäin, ja jotenkin koko settilista oli hieman hassu. Paikalla olijoille tosin iso plussa, koska kyllä ne kaikki, jotka tulivat katsomaan meitä kannustivat myös hurjana loppuun asti.
E: Vaisuksi taisi tosiaan jäädä. Samoin taisi jäädä bileet. Ainakin omalta osalta jäi. Mitä lie käynnistymisvaikeuksia ollut. Joskus keikkafiilikset riippuvat mitä oudoimmista asioista.
K: Sama homma, vaikka tarjolla olisikin ollut mm. Rytmiksen Oton aina yhtä viihdyttävää Pekka Siitoin -imitaatiota.
H: Fuck that shit. Täydet oli vedettävä. Rundi avattu. Kyllä siellä muistaakseni Rytmihäiriön miehistöstä Unen kanssa lojuttiin takahuoneen sohvastolla numeron neljän aikaan aamulla miettimässä, että ”täydet on vedettävä, joka ilta, neljään”. Metafyysistä juomista?! Ei, ei se sitä ole. Se on vain rock’n roll!
KOMMENTOI