Hyrde: Isoveli Jussi soitti YUP:ssa rumpuja ennen kitaristin uraansa, siltä jäi sitte valkoset Tama-kannut pyörimään meiän varastoon. Mie omin ne tietysti välittömästi ja hakkasin niitä meiä alakerrassa sellases maanalaisessa suljetussa puuvarasto-rojuhuonees, jossa korvavaurio oli enemmä ku todennäköine. Siel taisin opetella käyttämää keltasii korvatulppii ekaa kertaa. Tottakai toi isovelje musaharrastus vaikutti miuhun, ne soitti Lemin Tapiolassa punkkikeikkaa ku mie vasta sain kattoa Dallasii ekaa kertaa telkkarista. Kuulin hurjii huhui, et joku oli daivannu päällee siltä metri korkuselt lavalt. Rock’n’roll!
Kake: Siinä kävi sillä lailla, että samoihin aikohin kun ala-asteella Pekan kanssa tavattiin ja käytiin tutustumaan soittamisen hienoon mailmaan olin innoissani omaksunut metallimusiikin hienoudet pikkuserkku Jarkolta (Heilimo), jossa kävimme perheen kassa kyläilemässä. Sillon olin niin hämilläni, kun Jarkko soitti tai esitteli bändejä pienelle Teppo-pojalle. Sieltä sitten löytyikin heti omat suosikit esim. Slayer, Metallica, Pantera… ym.
Hyrde: Esimerkiks laulua tuli kuunneltua ja apinoitua jatkuvasti jossaki muodossa, ukko soitti klassisen musiikin esittäjänä urkuja ja jättimäistä mustaa flyygeliä ja lauloi peilin edessä, mie tietysti siinä jaloissa samassa asennossa apinoimassa. Neljä isoveljeä luukutti kans koko aja vinyyliltä ja kasetilta Stonea, Iron Maidenia, Waspia ja Twisted Sisteriä, eipä siinä yhtälössä miinusmerkkejä näkynyt. Sieltä ne jutut tulee. Plus et takapihalla räjäyteltiin kotitekoisilla pommeilla kraatereita, käytettii vesipyssyä bensiini-liekinheittimenä (joka tietysti suli mössöks, muovia ku oli) ja kuvattii kotitekosia väkivaltaelokuvii. SE oli taiteilijan parasta aikaa se semmonen.
Pekka: Saimme tädin vanhan nylonkielisen Landolan, kun olin ala-asteella. Mie ja miun molemmat veljet oltiin ihan liekeissä ja tuli riitaa siitä, kuka sitä sai soittaa. Muistan, miten vititti, kun sai odotella soittovuoroaan. Mie oon kuitenkin ainut, joka on jatkanut kitaran parissa. Vähän tämän jälkeen ostin ensimmäiset kamat: Applause-stratokopion ja Gorilla-vahvistimen ja menin kitaratunneille. Miun äiti on soittanut nuorena pianoa ja voittanut sävellyskilpailun kappaleella ”Matolaulu”. Miun musiikkimakuun vaikutti paljon isoveli, joka alkoi kuunnella Guns ’N Rosesia ja Metallicaa. Nämä bändit kolahtivat tosi kovaa ja niitten biisit olivat ensimmäisiä, joita opettelin. Ensimmäiset esikuvat olivat Slash ja Kirkki ja tietysti paikalliset limudiskossa soittavat bändit ja kitaristit. Niitä kassellessa tajusin haluavani soittaa kitaraa ja perustaa bändin.
Häkli: Basson soiton kekkasin alottaa ala-asteella, kun kaveri oli hankkinu kitaran. Isoveli myös houkutteli hankkimaan basson, kun se soitteli jo kitaraa. Silloin velipoika otti Hyrden veljeltä kitaratunteja ja Hyrdestä en tienny vielä mittään…
Pienen maalaiskunnan piireissä ei kauaa kulunut, kun peruskoulua käyvät nuorukaiset tutustuivat soittoharrastuksen jakaviin kohtalotovereihin. Tyyppien naamat olivat varmasti tuttuja, nimikin oli jo ehkä kertaalleen kuultu.
Hyrde: Miun eka vahva muistikuva Olkkosesta oli Lemin pesiskerhosta. Äijä oli suunnillee yhtä lyhyt ku nyt, mut se heitti pesäpalloo iha viti pitkälle ja lujaa. Samat se teki lumipalloille, ku otettii kisaa kumpi heittää paloaseman tornii vasten korkeemmalle. Siinä sinine pilotti vaa sihahti ku pallo läks. Taisin epäillä et se on tehny peltotöitä tai jotai. Pexil on miun muistin mukaa ollu aina pitkä letti ja pikkasen partaa leuassa. Pekkelihä se kävi meiän puolesta Alkossaki vartin ikäsenä. Vitti niitä juttui jännitettii enemmä ku nykyää kokonaista kesäkiertuetta. No, mut Pekkaha oli siis luonnonlahjakkuus kitaransoitos heti pennusta, iha selkeesti. Ei ollu mitää järkeä mite se omaksu niit juttui, millasel vittumaisel tyyneydel se jo sillo hoiti osuutensa. Se tuli kerra meille käymää, soitin sille Metallican Onen riffiä. Se katto sitä miun räpellystä hetken ja sano et ”voitas joskus jammailla yhes”. Sitä ennen se tais kuitenki näyttää miulle mite se riffi menee oikeesti. Vitutti. Voi olla että painuin miu huoneesee pelaa jotai roolipeliä.
Pekka: Kake tuli samalle luokalle, kun oltiin kolmannella. Meistä tuli vissii heti parhaat kaverit ja leikittiin Heman-ukoilla. Kake oli kova tappelemaan ja melkoinen vandaali kouluyhteisössä. Neljännellä luokalla kouluun tuli rummut ja Kake valtasi ne heti. Mie jouduin tyytymään kitaraan. Viidennellä soitettiin kaken kanssa kahestaan kaikki välitunnit Metallicaa koulun auditoriossa. Meillä on myös yhteinen urheilutausta.
Hyrde: Kake, eli peruskoulun aikaan vielä iha vaa Teppo oli miulle suht etäine äijä. Mie tiesi et se oli A) kovis ja B) mopoäijä eikä se asunu lähellä kirkonkylää, mut sillä oli farkkutakissa Slayerin ja Panteran hihamerkit. Jossain kiusaus- ja tappelujutuissa se välillä tais olla, mut ei meillä keskenää ikinä mitään ollu. Sen muistan ku ne kävi Pexin kanssa soittamassa Metallican For Whom The Bells Tollsia kahestaan jonkun koko yläasteen kokoavan tapahtuman avajaiseks. Mie taisin miettiä että ”jep jep… aika kovii tyyppei”.
Häkli: Hyrdeen tutustuin ekan kerran kunnolla yläasteella, kun oltiin samalla luokalla. Heebojen kanssa aloitettiin soittopuuhat ja sitten jossain vaiheessa (en muista miten meni) päätettiin perustaa metallibändi.
Hyrde: Iha eka bändiviritys tais miulla olla Grey Horse, soitin rumpuja meiän olohuoneessa ja kitaraa soitti nyt Day Elevenissä rumpua lyövä Luca. Mut Häklin kans tavattiin yläasteella ku se tuli kitaristi Pompen kanssa kysymään et ”siehä vissii soitat rumpuja, tuutsie meiä bändii”. Tää siis tapahtu tovin ennen Staminan juttui. Ristittii se bändi sitte Heeboiksi, käytiin lämppäämässä mm. kerran Fröbelin Palikoita ja meien kiipparistista tuli tenavatähti. Jaakko oli kova peukuttaa kans funk-juttuja, se diggaili sillo Rage Against The Machinesta ja Red Hot Chili Peppereistä, CMX:stä, plus sittemmin melko omituisesti yht’äkkiä bläkkismetallista. Jaakko esitteli miulle mm. Dimmu Borgirin, Kingston Wallin ja Type O Negativen.
Pekka: Mie muistan Hyrden sota- ja roolipelihulluna, joka pukeutui aina maastohousuihin. Ite en ollu niin liekeissä niistä. Hää soitti kuitenkin ala-asteen levyraadissa Metallican Master Of Puppetsin ja tiesin, ettei ukko voi olla läpeensä paha. Kyllä myö samoissa porukoissa pyörittiin jo ala-asteella ja kävimme Kaken kanssa joskus Hyyrysellä soittamassa, koska siellä oli rummut. Yläasteella sitten tutustuttiin paremmin ja perustettiin bändi. Aika pitkälti kahestaan sitä Hyrden kanssa aluksi soiteltiin ja pistin äijän innon ja luovuuden merkille jo ensimmäisistä treeneistä lähtien. Ja se kitaraan siirtyminen onnistui mustalla polkkatukalla varustetulta Ananakselta ennätysajassa ja homma sai viimeisen niitin.
Hyrde: Kyl meil oli viti hauskaa heti alusta asti. Ku oltii aluks soiteltu Pexin kans duona Häkli rupes näppäilee bassoa ja ku Kake kaahas pihaa viritetyllä Pv:llä, mie rupesin reenaa kitaransoittoa. Se oli kesän -96 jälkee.
KOMMENTOI