1: Seitsemännen albumin studiopäiväkirja – viikko 1/4

TAUSTOITUSTA:

H: Muistan selittäneeni Helsingin Nosturilla, palttiarallaa vuoden 2006 kieppeillä, Inferno-lehden päätoimittaja Matti Riekille näkemystäni Stam1nan urasta ja sen tulevaisuudesta. Olimme tuolloin julkaisseet yhden, ehkä jo sen toisenkin albumin, ja tuona iltana olimme vetäneet hehkuvan show’n pääkaupungin yhdellä isoimmista alttareista. Jengiä kävi keikoilla pipona, hilse pöllysi ja Suomi-metalli eli kultakauttaan. Keikkamme jälkeen takahuoneeseen tulvi vierailijaa, ystäviä, monenkarvaista selkääntaputtelijaa, hesalaisia. Hikisumu leijaili paksuna ilmassa ja Riekki ilmaantui viereeni juttusille.

Kerroin hänelle ihailevani yhteistä innoittajaamme Stone-yhtyettä ylitse kaiken: jopa albumeista muodostetun elinkaaren mittareilla luettuna. Stone julkaisi urallaan neljä studioalbumia ja yhden live-levyn (plus myöhemmin DVD:n ja erinäisiä kokoelmia). Tuollainen määrä levyjä ja neljä aktiivivuotta julkisuudessa tuntui ihanteellisesta – että tekisi kaikessa lyhykäisyydessään intensiivisimmän mahdollisen impaktin oman hevigenrensä pintaan. Halusin siis itsekin, että Stam1na tekisi maksimissaan neljä albumia. Että olisimme tuolloin, vuoden 2007 startatessa, uramme keskivaiheilla…. Riekki ihmetteli avoimesti lässytystäni. Ja itsekin ihmettelen nyt, jo järjestyksessään seitsemännen Stam1na-pitkäsoiton äänitysten jyristessä taustalla, Joensuun Lehmossa.

Projektinimitys ”A” tarttui levyotsikoksi nyt hyljätyn idean syystä: tekisimme tuplalevyn. Levy ”A” kysyisi ja myöhemmin julkaistava ”B” vastaisi. Olimme konseptihelvetin äärellä. Huhtikuussa 2015 bändi istahti rumputaiteilija Velinin saunan lauteille grillatun tofun voimin. Tuona iltana kuuntelimme kaikki SLK-sessioiden jälkeen syntyneet demosävellykset, joita olin Olkkosen ja Kangasmäen kanssa taiteilleet kasaan pitkälti kolmattakymmentä! Miksemme siis jakaisi töitä kahtia ja tekisi kahta albumia?

Sanoittajana hikoilin yöt. Miten voisin toteuttaa tällaisen näyn? Työn määrä olisi valtaisa, isompi kuin koskaan. Halusin lisäksi tarinamuodon, vanhan hyvän tarinamuodon.

Stam1na pyyhki nenänsä, kääri hihansa ja karsi demopinkasta toimivimmat raidat työstettäväksen. Oma sävellystyöni ja Olkkosen klassinen Stam1na-saundi sai yllätyksekseen rinnalleen tuulahduksen tulevaisuudesta: Kangasmäen sekvenssipitoinen, staattinen, erittäin kutsuvasti täysin uudelta haiseva lähestyminen metallibiisiin havahdutti sanoittajan. Tässä olisi avain kokonaisuuteen. Peli aukesi kuin pillin viheltämänä. Albumi projektinimeltään A nivoutui yhteen. Se sisäänluki itseensä ajankohtaisia maailmallisuuksia, näkyjä tulevasta, rakenteita tarinakirjallisuuden historiasta, retoriikan saloja…

Ja nyt se piti enää vain äänittää valmiiksi.

19.-25.10.2015 SF Sound Studio, Lehmo

H: Reilu vuosi takaperin, Kotiteollisuuden äänittäessä Perkiön Kimmon studiolla Kruuna/Klaava-albumiaan kun kävin paikalla videokuvausryhmän jäsenenä. Rakastuin lokaatioon ja rakennuksen tunnelmaan välittömästi. Ilmava, sotalaivamainen atmos. SF Soundin äänitystilojen pohjarakenne oli dynaamisen ”ympyrämäinen”, sosiaaliset tilat keittiöineen ja sänkyineen tiiviisti kaiken yläpuolella, parvella. Seinän kokoiset ikkunat avasivat näkymän Pohjois-Karjalaiseen koivikkoon. Ehdotin studiota jätkille ja Sakaran johdolle. Lehmossa voisimme vetäytyä syksyisen maaseudun rauhaan, kauaksi härpätyksestä, mutta huipputeknologian ääreen. Kaupat tuli, kiinni veti!

kp: Ensimmäinen osa karavaaniamme, eli mie, Kake ja vanhaa kunnon Gay-bussia kääntelevä Aaretti saapui Lehmoon joskus kahden kieppeillä. Vastassa oli studion isäntä Kimmo Perkkiö sekä Janne ”Rehtori” Joutsenniemi. Merkille pantavaa oli SF Sound Studion äärimmäisen kaunis ympäristö joen rannalla sekä hulppeat sisätilat. Tulemme varmasti viihtymään täällä.

P: Saavuin maanantaina iltapäivällä studiolle noin viiden tunnin ajomatkan jälkeen. Kake kasaili rumpuja. En viitsinyt häiritä. Totesin puitteet seitsemännen albumin äänitykseen erinomaisiksi. Studion omistaja Perkiön Kimmo toivotti meiet lämpimästi tervetulleiksi.

kp: Maanantai sujui muuten aika perinteikkäänä studiosession ensimmäisenä päivänä, eli rauhallista kamojen kasailua, kielten vaihtoa ja soundcheck-hommia. Ja koska näissä sessiossa ravinnon hankkiminen tulee olemaan jokaisen omalla vastuulla, saimme melko nopeasti jääkaapin täyteen kirjavaa kamaa.

H: Aloitin viikon ja päivän itse promootiorykäyksellä Helsingissä, liittyen tulevaan Sakara Touriin: se veisi bändimme kolmelle jäähallikeikalle keväämmällä. Hassua käydä puhumassa radiossa albumista, jonka ensimmäistäkään ääntä ei vielä oltu äänitelty…! Junalla siis Helsinkiin, bussilla Helsinki-Vantaalle, lentokoneella Joensuuhun ja taksilla Lehmoon. Ihme, ettei hevosella Hesperiaan. Iltapäivällä perillä. Jätkät kasailivat kamojaan ja Janne tervehti hymyävänä, kuten aina. Tästä se lähti!

P: Mie muuten kuuntelin autossa tuota haastista, jätkä ei meinannut saada suunvuoroa. Mut joo, Sakara Tour tulee olemaan mahti pläjäys!

H: Muutamasta levytuottaja-äänittäjä-vaihtoehdosta Joutsenniemen Jannen kortti nousi korkeimmalle. Olimme äänittäneet Rajan samaisen kiinalaismaisen miehen kanssa, joten esittelyjä ei kaivattu. Janne oli kuullut kaikki tuotantodemomme levytettävistä biiseistä, samoin, hän oli käynyt Lemillä ja Lappeenrannassa kesäisillä treenisessioilla vieraana, esituotannon merkeissä. Jouskari oli siis täysin kartalla äänitysten alkaessa. Jopa lukkoon lyöty biisijärjestys oli Jannella plakkarissa. We were set to go.

kp: Janne on maailman lemiläisin keravalainen! Olemme odottaneet sessioiden alkamista aivan liekeissä, ja nyt vihdoin rec-nappulan painallus on lähempänä kuin koskaan. Vitti, mite hyvä meininki!

P: Kylli, luotto Janneen on tälläkin kertaa kova. Miehellä on ns. kokonaiskuva hyvin hallussa. Tiistaiaamuna homma lähti varsinaiseti käyntiin ja samalla muotoutui kaava tuleville päiville: aamupalan jälkeen Kake kuunteli viimeisimmän demoversion rummutettavasta kappaleesta ja teki omat muistiinpanonsa, joista vain hän sai jotain tolkkua. Sitten siirryimme porukalla soittotilaan ja eiku raapimaan porukalla. Yllättäen Chief halusi aloittaa levyn ensimmäisestä raidasta.

H: Jep, Kaken kiinnostus järjestykseen ja suoraan ryhtiin ulottui miehen ammattilaisarmeijataustasta nyt jo taidepiireihin. Melkoinen elitismin 360° -Kake!

P: Vielä suurempi yllätys oli, että ensimmäisen biisin jälkeen Kake halusi soittaa albumin toisen raidan. Huh, huh!

H: Logiikka oli pettämätön. Yhden jälkeen otetaan toinen! Ja samaan kaavaan: iltalilli on iltalilli, siitä pääse minnekään. Jo keskiviikkoaamu oli tiistain lillistä makuna suussa. Pthyi. Tätäkö tämä tulisi olemaan kuukauden verran? Tätäpä tätä! Yhdeltätoista ylös, kahvia ja tupperware-astiasta makaronilaatikkoa tankkaavan Kaken seuraksi ruokapöytään murisemaan. Jokainen näpytämässä läppäriä tai kännykkää. Soita, Kake, soita! Sen sie taiat!

P: Juu, nopeasti ne rutiinit kehittyy myös tässä uudessa ympäristössä. Olemme soittamisen lomassa kokkailleet, suurimmaksi osaksi kasvisruokaa ja katsoneet dokkareita. Suositukset saavat ainakin The Black Fish (eläinoikeusasiaa) ja Cowspriracy (hyvät perustelut kasvisruokavaliolle).

kp: Katsomisen arvoisia olivat myös Winter on Fire sekä GMO OMG. Vähäisen nauhoitusten lomassa olevan vapaa-ajan voisi käyttää aika paljon huonomminkin.

H: Miun mielestä on suhteellisen ymmärrettävää, että jos lukitsee jättiläismäisen tappajavalaan tankkiin, se saattaa syödä ihmisen. Älkää nyt, saatana, laittako mitään villielukoita mihinkään tankkeihin tai koppeihin, perkele!

kp: Kake jatkoi tykittämistä pitkin viikkoa 2-3 kappaleen päivävauhdilla. Jossain kohtaa kappalejärjestyksessä eteneminen potkaisi hieman takaisin, kun illan viimeiseksi tai aamun ensimmäiseksi jäi hieman kinkkisempi ralli, mutta Etelä-Karjalan kaljuin jässikkä ei lannistunut, vaan tykitti niin sanotusti ihan kurpana. Osassa biiseistä piti käyttää erityistä tarkkakorvaisuutta, koska ensimmäistä kertaa Stam1nan historiassa Kake joutuu soittamaan kappaleissa kilpaa, tai ainakin vieri vieren säksättävän tai pulputtavan koneen kanssa. Np. Scorpions – Wind of Change.

H: Niin siinä sitten kävi, että Kake, vanha partakehno, sai äänitettyä albumin viimeisenkin raidan perjantai-iltaan mennessä. Lauantaille jäi vain muutamia paikkoja. Tunnelma oli ansaitusti ”perjantaimainen”, joka sorkalla. Pientä paikkoa jäi vielä takaraivoihin kummittelemaan, mutta ensimmäisen arkipäiväviikon tulos oli jopa Kaken nähden ilahduttava. Ja laatu, uu-la-laa, sitä piisasi joka iskulle!

kp: Kyllä. Kake teki jälleen kerran hienoa työtä pyydettäessä ja pyytämättä. Välillä rokataan, välillä soitetaan konemaisen tarkasti, välillä jazz-Kake käy pyörähtämässä ja mukavan usein soittelu on pähkä- ja raivohullua. En usko, että rumpalin näkökulmasta levy tulee kuulostamaan tylsälle.

P: Pojat olivat selvästi juhlatuulella ja tanssijalka vipatti. Olimme kuitenkin Kaken kanssa nössöporukoissa ja jäimme studiolle taksin takavalojen vilahdettua Joensuun suuntaan.

H: Sujahdimme nopsaan yhdelle iltaoluelle. Palasimme lähes pian.

P: Lauantaiaamuna Kake ja Janne äänittivät vielä muutaman detailin ja rumpuraidat olivat valmiit. Nopean soundcheckin jälkeen oli aika aloittaa komppikitaraäänitykset. Huuru aloitti kappaleesta demonimeltään Puuttuva, joka oli levyn nopeampaa antia. Toisena kappaleena tuo ”natsikäsi” tykitteli Spring-demonimeä kantavan enemmän keskitempoisen rallin. Ei siinä kauan nokka tuhissut ja päivä kääntyi iltaan.

H: Hyvä Kake! Mies teki työnsä ennätysajassa ja jäi vielä tunnelmoimaan kanssamme Lehmoon. Kitaran kimppuun, siis! Demo nimeltä Puuttuva oli helppo aloitusbiisi. Rakenteeltaan ja riffeiltään suht helposti ymmärrettävä kappaleen tulkitsin rakkaalla Peavey 5150 – Marshall-kaappi – ESP Custom Shop Ampiainen -yhdistelmällä, sillä näiden keski-ikäistä länkisäärileidiä muistuttava yhteinen tanakkuus takaavat liukastumattoman poljennan. Soitin tunteella ja taidolla, suomalaisella käsityön perinteellä. Mielestäni osuin oikeisiin nuotteihin, oikeissa aika-arvoissa. Tuottaja Joutsenniemi hyväksyi nuotit ja vireen. Peli oli avattu, seitsenkielinen kannel kolautettu!

P: Kuinkas ollakaan, Amorphis esiintyisi kuin tilauksesta Kerubissa tänä juhlailtana. Hienostihan nuo vetivät ja miulle ainakin uusi Amorphis toimii jopa paremmin kuin bändin vanhempi tuotanto. Saimme Kerubiin seuraksi myös paljon paikallisia ja heistä mieleenpainuvin oli Insojen rumpali Druidi. Oli myös aika viime syksyisellä Inso-rundilla muistaakseni Hollannissa lanseeratulle Druidin nostolle, jossa miekkonen nostetaan katon rajaan disco-pallon loisteeseen. Liekö istuskelu studiolla vienyt voimat, mutta ukko tuli aika pahan näköisesti selälleen Kerubin lattialle hyvin pian noston jälkeen. Onni onnettomuudessa ettei käynyt pahempaa.

H: Kun Druidi nousee, nousee myös tunnelma. Amoujen esiintymistä seurasi ilolla, tupa pullotti ansaitusti väkeä ja yleisön laulanta haastoi Tomin äärimmäisen hienon vokalisoinnin. Upea yhtye. Näimmekin Esan ja muutaman heistä tiskimmällä, myöhemmin, kunnes oli aika painua Kerubin alakertaan ja joutua alkoholipsykoosiin.

H: Syksy on parhaimmillaan kaunista vuodenaikaa. Tummat maamaiset värisävyt, vesitippa sammakon seljässä… Ne ohikiitävät momentit, kun ulkona on vielä valoisaa. Vaan tällaisina aamuina pimeys imee ihmisen sisäänsä, kuin tonnin ryijy. Ryijy kääriytyy putkelle, sinetöi päädyt savella ja pyörii hidastetuin töyssyin hiljakseen alamäkeen, kohti joensuulaista mutakuoppaa.

P: Krapula on parhaimmillaan luova tila. Mutta ei tänä päivänä. Työt venyivät iltaan ja oli miun vuoro aloittaa omat kompit. Muutaman tunnin demppaamisen ja sahaamisen jälkeen Puuttuvan komppilaidat olivat valmiit. Tämän enempää emme Jannen kanssa jaksaneet puurtaa. Keho kehoitti käymään lekelleen.

H: Sunnuntai pysäytti Lehmon äänitehtaan, savu ei noussut piipusta. Miehet olivat piipussa, viisi joulupukkia ja yksi kiinalainen. Kake nautti studiotunnelmaa kanssamme vielä sunnuntain verran, hävitäkseen sitten punaiset perävalot pimeyden sydämeen himmeten, ajaen kuin paholaisen hartioilla ratsastava Backwards Man. Olimme nyt yksin, pimeimmästä pimeimmän vuodenajan armoilla, kuin hyljätyn saaristoulapan luotolapset, käsissään pelkät hattarat ja ilmapallot.