Lauantaiaamu. Kello herättää kuudelta. Yöunia tunnin verran. Aurinko nousee. Väsyttää ja voin pahoin henkisesti (vaikka en juonut edellisenä iltana mitään). Mahassa kiertää. Kädet tärisee. Itkettää.
Näillä eväillä lähdin bussin kyytiin aamuseitsemältä kohti Korsoa, joka sijaitsee Vantaalla. Ja jotta hirveä olo saataisiin jotenkin vielä häiriintyneemmäksi, niin Antti päätti laittaa kuutostielle kääntyessämme DVD-soittimeen David Lynchin Blue Velvet -taideteoksen. Velinin veljekset olivat kauhuissaan, Jusbaum siirtyi makuuosastolle, Mika kuljetti autoa, Tuomas odotteli Korian ABC:lla, Timppa oli vanha, Jyri nukkui kotona, Hyyrysen Jussi sekoili Helsingissä, Peksi venytteli kahvikupin kanssa, mie ja Antti nauroimme, ja Emil oli kännissä. Eiku junassa.
Saavuimme kuitenkin aivan aikataulussa Korsoon ja pienen ihmettelyn ja suunnistusohjeiden (+ Jusbaumin vanhuuden) jälkeen löysimme kulku- ja ajoluvat hallussamme oikean lavan taakse. Edelliseen kappaleeseen viitaten Jyri tosiaan oli kotona (tai ehkäpä jo tässä vaiheessa sukulaisensa häissä), joten kitarateknikon virkaa toimitti tänään Hyyrysen Jussi. Kielisoittajat joutuivat täten ensimmäistä kertaa kuukausiin laittamaan piuhat itse kiinni soittopeleihinsä Jussin taakkaa keventääkseen. Ammattilaisina selvisimme hurjasta haasteesta aivan hyvin, vaikka Jussi ”KELA” Jauhiainen olisikin tahtonut meidän soittavan enemmän soundchekissa.
Keikkaa ennen hölmöiltiin muistaakseni Voicen kameralle jotain, ja naukkailimme varoen karpaloa. Kävimme myös paskalla.
Itse keikka taisi olla Ankkarockin päivän avausveto, eli koko festareiden ensimmäinen rock’n’roll show (keikka starttasi kello 12.45). Aikaisesta ajankohdasta huolimatta paikan päälle oli kerääntynyt ihmisiä mukavanlaisesti ihmetelemään lemiläisiä urpoja. Rock’n’roll todellisuutta elävä bändimme ei taas ollut ehkä parhaassa mahdollisessa vireessä näin aamutuimaan. Ongelmista suurin taisi olla Antin flunssan raiskaama ääni, vaikka vokalisti vetelikin oikein hienosti. ”Teknisistä” ongelmista huolimatta soitimme silti ihan hyvän keikan, josta yleisökin näytti nauttivan. Ei missään nimessä huono keikka, mutta ei kesän parhaimpia (orkesterin suorituksen osalta). Tosin yleisö ansaitsee kyllä kunniamaininnan: oli nimittäin helevetin hyvännäköistä pittitoimintaa mm. Hammasrattaan aikana. Korson nuoriso hallitsee!
Keikan jälkeen leirimme joutui jakautumaan kahteen alaosastoon:
Osasto 1 – Ikinuoret hyvänolon hamuajat: Emil, Kaikka, Peksi, Jussi H.
Osasto 2 – Työn orjat: Antti, Kake, Tuomas, Jusbaum, Timppa, Teemu, Mika.
Osasto 2:n lähtiessä viikonlopun kuumimmista bileistä pois Osasto 1 jäi bailaamaan samoihin hekumallisiin juhliin, Vantaan Korson sykkivään rakkauden keskukseen. Ei tästä oikeasti nyt sen kummempia tarinoita saatu jälkipolville kerrottavaksi. Kauniiden naisten ympäröimänä vietimme rock’n’roll juomien sumentamaa lauantaita lähes runollisen kauniissa Korsossa ja hehkuimme tyytyväisyyttä sekä ikuista nuoruutta.
Tajusin myös loppuillasta, että parasta mitä voi housut jalassa tehdä, on katsoa ja kuunnella ilta-auringossa Tehosekoittimen keikkaa kaunis tyttö kainalossa.
KOMMENTOI